Raportit, muistiot, pöytäkirjat ja lehtileikkeet, yhteisiä aikaansaannoksia ja muistoja Kylävoimaa-projektivuosilta 2012-2014 on huolellisesti pakattuna arkistomappeihin ja aloittamassa matkan Keuruun kaupungintalon alimpaan kerrokseen...
Kaikki kylätoiminnan eteen tehty kehittämistyö ei mene papereiden mukana maan alle, vaan työstä on jäämässä pysyvä jälki myös maan päälle - siitä pitävät huolen aktiiviset Keuruun kyläläiset!
Viikko ennen Kylävoimaa-hankkeen päättymistä, torstaina 24.10.2014 järjestetyssä Keuruun kylien ja kaupungin yhteistilaisuudessa esiteltiin kyläparlamentin toimintaa sekä työvälinettä, kylien kehittämisohjelmaa. Kaksituntisen keskustelun aikana nostettiin esille kyläläisten näkökulmasta ajankohtaisia ja tärkeimpiä yhteistyötä vaativia asioita kuten toimivat tietoliikenneyhteydet, kylien turvallisuus, teiden kunto ja tonttien markkinointi. Iloksemme kaupunginjohtaja rohkaisi tilaisuudessa kyläparlamenttia tekemään esimerkiksi näissä edellä mainituissa yhteisissä asioissa esityksiä ja kannanottoja suoraan kaupungihallitukselle ja tarvittaessa myös muihin viranomaistahoihin päin. Kyläparlamentti sai siis hyvän vastaanoton ja tulee aivan varmasti evästyksen mukaisesti toimimaan, aktiivisesti ja kantaa ottavasti...
Ensimmäisen yhteisen kannanoton kyläläiset olivatkin jo ehtineet tehdä 20.10.2014 koskien laajakaistayhteyksien saamista Keuruun haja-asutusalueille. Kyläparlamentin puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan allekirjoittamassa kannanotossa vaadittiin Keuruun kaupunkia ryhtymään viipymättä toimenpiteisiin laajakaistayhteyksien saamiseksi Keuruun kylille ja ilmaistiin yhteistyöhalua mm. tiedotustilaisuuksien järjestämisessä ja selvitystyössä. Keuruun Yrittäjät yhtyivät mielipiteeseen ja laativat samaan aikaan oman kannanottonsa. Kannanottojen painoarvosta kertoo se, että paperit saatuaan kaupunginhallitus päätti lähteä alustavasta esityksestä poiketen kuitenkin mukaan meneillään olevaan laajakaistaselvitystyöhön.
Kyläparlamentti on saanut jo aivan toimintansa alkumetreillä upeasti näkyvyyttä muun muassa maakuntalehden ja paikallislehden sivuilla. Toivottavasti moni aihepiiristä kiinnostunut lukija on myös hyötynyt juttujen sisällöstä ja aikoo ryhtyä tuumasta toimeen; kerää sopivan porukan kasaan, luo yhteistoiminnalle säännöt ja yhdessä sovitut tavoitteet. Siihen ei tarvita ulkopuolisten elinten siunausta tai lupaa, vaan omilla käytännön määrätietoisilla teoilla voi osoittaa olevansa uskottava kumppani. Näin on jo käynyt Keuruulla, kun on selkeästi osattu kertoa mitä itse aiotaan tehdä ja mitä toiselta osapuolelta odotetaan.
Pienten kuntien ehdoton etu on se, että ollaan "ulottuvilla". Kyläläisillä on mahdollisuus tavata kaupunginjohtajaa ja viedä asioita yhdessä eteenpäin. Teeppä sama Helsingin seudulla! Onnistuiskohan?
Kyläläisiä ja kaikkia kumppaneita mahtavasta kahdesta vuodesta kiittäen
Kirsi, projektinvetäjä
P.S. Loppuraportti ilmestyy näille sivuille sekä keuruunkylat.fi-kotisivuille marraskuun alkuun mennessä.
Aika kuluu sukkelaan ja aamukampa käy harvaksi. Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun suuntasin kaiken intoni ja osaamiseni Keuruun kylien kehittämistyöhön. Halusin projektinvetäjänä ravistella ja hämmentää ajatuksia ja saada paljon väkeä liikkeelle. Miten meidän kävi?
"Loistavan räväkkää työtä Kirsi! Olet pöllyyttänyt meitä niin kuin pitää."
"Kylävoimaa-hanke on ollut erinomainen, erilainen, on tavoittanut laajalti kyläläisiä."
Nämä kahden anonyymin kyläläisen palautteet lämmittävät mieltä, sillä lauseissa kiteytyy alkumetreillä itselleni asettamat tavoitteet. Olen onnistunut! Me onnistuimme yhdessä!
Mutta mitkä asiat ovat muuttuneet mielestäni selvästi parempaan suuntaan, mikä tulee näkymään, kuulumaan ja tuntumaan myös projektin päättymisen jälkeen? Olemmeko saaneet aikaiseksi jotain pysyvää?
On nähty entistä tarpeellisemmaksi käydä yhteistä keskustelua kylille yhteisistä asioista
Kesän korvalla 2014 perustettiin vuoden mittaisen tuumailun jälkeen Keuruun kylien oma kyläparlamentti. Saatiin sovittua pelisäännöt ja toiminnan periaatteet yksissä tuumin, puheenjohtaja ja varapuheenjohtajakin valittiin yksimielisesti, avoimesti keskustellen. "Ei sitten kokoonnuta liian usein, ettei tule kokousähky". Eipä vissiin... Kyläparlamentti on kokoontumassa jo kolmatta kertaa kesäkuun jälkeen. Keskustelun aiheeksi ovat heti alkuun nousseet seudun tietoliikenneyhteydet. Asiantuntijat on kutsuttu paikalle kertomaan, mitä parhaillaan on suunnitelmissa ja miten muualla on toimittu. Ja mitähän seuraavaksi? Ainakin turvallisuusasiat puhuttavat runsaasti. Vieläköhän tässä ennen joulua parlamentti kokoontuu? Sähköpostiviestit jo ainakin sinkoilevat ja puhelin soi. Keskinäinen, tiiviimpi ajatusten jakaminen ja viestintä toimii jo..
Kyläyhdistysten edustajat pääsevät esittelemään aikaansaannoksiaan ja suunnitelmiaan Keuruun kaupungin johdolle
Kaupunginjohtajan kanssa sovitussa vapaamuotoisessa keskustelutilaisuudessa kerrataan Kylävoimaa-hankkeen saavutukset, tutustutaan kyläparlamentin toimintaan ja sen työvälineeseen, kylien kehittämisohjelmaan. Ohjelmahan ei ole irrallinen pamfletti siitä, miten päättäjien pitäisi tehdä päätöksiään kylien hyväksi, vaan yhteistyöesitys, jossa myös kylillä on selkeä rooli ja vastuu toimenpiteiden eteenpäin viemisessä. Konkreettisia ja maanläheisiä toimenpiteitä sisältävä Keuruun kylien kehittämisohjelma tulee olemaan hyvä käsikirja ihan arkipäiväisessä kuntatyössä. Kentis tämän yhteisen keskustelutilaisuuden jälkeen voimme todeta, että tavoitteemme ovat yhteiset ja niiden eteen kannattaa tehdä hyvää yhteistyötä. Ja siksi sovimmekin samantien seuraavasta tapaamisesta keväälle..
Kyläläisten aktiivinen toiminta on parasta mitä olla voi
Kaikkein parhaimpana projektin saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että kyläläiset ovat aidosti aktivoituneet omien asioidensa aloitteellisina eteenpäin viejinä. Nyt ei huudellakaan puskista yksi kerrallaan milloin mistäkin aiheesta. On luotu yhteinen toiminta-alusta (kyläparlamentti) ja yhteinen työväline (kylien kehittämisohjelma), joiden avulla on hyvät edellytykset viedä eteenpäin yhteisiä asioita ja aloitteita. Luoda suuntaa suunnitelmallisemmalle ja määrätietoisemmalle toiminnalle, tukea kyläläisten osallistumista päätöksentekoon ja kunnan kehittämistyöhön sekä lisätä vuorovaikutusta päättäjien ja kyläläisten välillä. Siis rakentaa yhdessä elinvoimaisempaa Keuruuta..
Vajaan kuukauden kuluttua tiedämme, miten kyläläisten yhteistyöesitys on otettu Keuruun kaupungintalolla vastaan.Menikö kaikki hyvin tai vieläkin paremmin loppuun saakka. Odotukset ovat korkealla ja vielä on kuulumisia kerrottavaksi!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
Syyskuisena lauantaiaamuna suuntasimme viimeiselle Kylävoimaa-projektin puitteissa järjestettävälle kylävierailulle. Ilmassa oli usvaa, muttei kyyneleitä... Tällä kertaa kohteeksi oli valikoitunut aivan Keuruun rajanaapuriseudut Jämsänkoski, Jämsä ja Kuorevesi. Edessämme oli juuri sellainen sopivan napakka vajaan 150 kilometrin lenkki linja-autolla, jonne saattoi startata puoliyhdeksältä aamulla ja ehtiä sitten vielä hyvissä ajoin takaisin kotiin. Hyväntuulinen keuruulaisporukka istahti bussiin - ja eikun menoksi; nyt lähdettiin katsomaan hulppeata kylätaloa, ihmettelemään ihania huopatuotteita ja maistelemaan maatalon omaa jäätelöä.
Ensimmäinen kohteemme oli paljon puhuttu ja mainetta niittänyt Porkkalan kylätalo, jonka näköä ja kokoa on päivitelty ympäri pitäjiä. Eikä syyttä. Pian saimme huomata, että kyläyhdistyksen ja riistapoikien yhteiseen voimanponnistukseen sisältyivät hulppean kylätalon lisäksi samassa pihapiirissä oleva iso metsästysmaja/taukotupa ja lahtivaja, jossa käsitellään sarvipäät patakuntoon. Aloitimme vierailumme tuosta pienemmästä rakennuksesta eli metsästysmajasta, joka siis sekin oli iso. Ihmettelepä tätä: Sen taukotuvan penkeiltä voi seurata online-lähetyksenä metsästyksen etenemistä ja hörppiä vaikka kuumaa kupposta hyvässä seurassa. Keittiössä voi kokkailla enemmänkin, jos nälkä yllättää ja intoa piisaa. Saman rakennuksen takaosassa oleva lahtivaja kiiltelee uutuuttaan. Missään ei näy karvanpätkiä tai minkään sortin roiskeita. Kaikki on nykyaikaista ja elintarviketilan status täyttyy mennen tullen. Jo toistasataa hirveä on saanut näissä tiloissa syömäkelpoisen muodon, kun tilat ovat olleet käytössä vasta kolme syksyä. "Ei joka paikassa ole ihan tämmöiset puitteet, on niitä hirviä riisututtu takeistaan hieman toisenlaisissakin olosuhteissa", tuumasi joku ääneen.
Metsästysmajalta kävelimme rinteeseen näköalapaikalle rakennetulle kylätalolle. Eteinen avautui edessämme tilavana ja sen takana suuri valoisa sali. Uutta ja hienoa, viimeisen päälle. Löytyy laadukkaat äänentoistolaitteet ja videotykki valkokankaineen ynnä muuta. Idea kylätalon rakentamisesta poiki vuoden 2006 hirvipeijaisissa. Rakennus sai maksimirahoituksen toimintaryhmä Vesuri ry:n kautta, "Tämä on suurin Vesurin maaseudun elävöittämiseen myöntämä rahoituskohde ja sellaisena se tulee varmaan pysymäänkin", kyläyhdistyksen pj. Markku Koponen valotti vieraita. Kyläläiset ovat olleet monessa mukana, lahjoittaneet puutavaraa ja ahkeroineet talkoissa. Talo saatiin täysin valmiiksi 2013. "Täällä ollaan aina valmiina talkoisiin". Erikoismaininnan saa eläkeläisreservi, joka puuhakkuudessaan on vailla vertaan. Eläkeläisten tieto, taito ja osaaminen yhdistettynä aikaan, jonka he haluavat jakaa muiden kanssa, on kullanarvoista! Porkkalan kylätalo on ekologinen, ison rakennuksen ylläpitokustannukset ovat pienet, se lämpenee maalämmöllä ja on vuorattu ekovillalla. Kaikki puutavara on tullut läheltä eli rekkarallia nämä parrut ja paneelit eivät ole kokeneet. Talossa on hälytysjärjestelmät, että vorojen on ihan turha tulla näille nurkille kurkkimaan. "Kirveen kanssa oon lähteny kahtomaan", tokaisee huumorimielellä Koskisen Pertti, joka on muuten suunnitellut koko hulppean kylätalon. Talosta on vielä velkaa reippaasti ja kyläyhdistys tekeekin talkoita mm. Nesterallissa ja Himoksen juhannuksessa kerätäkseen rahaa lainan lyhennykseen. Kylätaloa tietysti myös vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin, saunaosasto ja korkeatasoinen keittiö tarjoavat mahdollisuuden järjestää isommatkin pirskeet. Onpa todella ahkeraa ja yrittäjämäistä toimintaa! Näiden ennakkoluulottomien ja rohkeiden kylätoimijoiden tuella maaseutu elää ja uusiutuu!
Saaristolaiskeittoluonaan jälkeen Vekkulan kylän oma mies, Salmisen Matti, kertoi meille vastikään perustetun Jämsän Voimavara ry:n toiminnasta. Tämä "yhdistysten yhdistys" on perustettu yhdistysten yhteisiä asioita hoitamaan Jämsän seudulle. Sana avoimuus toistuu keskustelussa useaan otteeseen. Yhteisen yhdistyksen perustamisella on tärkeä tavoite: halutaan parantaa keskusteluyhteyttä Jämsän kaupungin suuntaan esimerkiksi kyliä koskevissa asioissa. Porukalla voi vaikuttaa paremmin kuin yksin. "Kylien on pidettävä itsestään älämölöä", tokaisee Matti. Eihän sitä kukaan muuten kovin hyvin tiedä, että mitä sinne oikein kuuluu ja miten siellä menee. Eihän? Kyläyhdistykset ovatkin huipputärkeitä toimijoita kylillä, kun yhteisiä asioita viedään eteenpäin. Koska Jämsän voimavara ry:n toiminta on vielä nuorta, aivan kuten Keuruun kyläparlamentinkin, niin sovimme porukalla ennen kuin nousimme takaisin bussiin, että eiköhän tässä vielä joku kerta istahdeta alas turisemaan asioista lisää oikein ajan kanssa.
Porkkalan kylätalolta suunnistimme Alhon huopatehtaalla. Tuo pieni huopatehdas on toiminut samassa pihapiirissä vuodesta 1927 lähtien. Johanna Alhon papan isä oli tehtaan perustaja ja huovan parissa työskennellään jo 4. polvessa. Silloin aikoinaan tehdas työllisti huopatuotteiden tekijöitä peräti kahdeksankymmentä, tänä päivänä työntekijöiden määrä on seitsemän ja sesongin aikaan joitakin lisää. Sota-aikana tehtiin paljon varrellisia tossuja ja pienen tauon jälkeen ne on taas otettu tuotantoon. Ennen tehtiin vain monoja ja huopikkaita, mutta nyt tuotteita on tossuista saunahattuihin ja sisustustuotteisiin. Tuotantokoneet on suunniteltu ja teetetty itse. Samoin tuotekehitys tehdään itse, kaikki taitotieto on työntekijöillä ja yrittäjällä itsellään. Lampaan villa tulee valmiiksi värjättynä englannista, se on tasalaatuista ja roskatonta. Tiesitkös, että huopatossun valmistuksessa on satoja työvaiheita? Viisi vuotta sitten perustetussa tehtaanmyymälässä joutuu suoranaiseen huopahurmioon, niin paljon on esillä ihania tuotteita. Onneksi välillä voi hörpätä kahvit, että jaksaa taas huokailla ja hiplata. Ja tehdä ison kasan ostoksia. On upeaa nähdä ja kuulla miten käsityöyrittäjyys elää Suomessa!
Sitten hurautimme Suinulan kylään Kuoreveden puolelle. Suomalaista työtä ja käsityötä edustaa oman tilan lehmänmaidosta herkulliset jäätelöt valmistava Savontilan yrittäjäpariskunta Minna ja Kari Savo. Vanhalla sukutilalla, arvokkaassa ja suojellussa aikoinaan Heikki Tiitolan suunnittelemassa miljöössä tuotetaan herkullisia makuja kaikille jäätelön ystäville kermassa säästämättä. "Tämä ei ole mitään laihdutusjäätelöä" sanoo Kari Savo nauraen. No onneksi ei, silloin kun syö jotain ihanuuksia, sen pitää ehdottomasti maistua hyvälle, eikä kumille tai teolliselle esanssille. Suklaa, mansikka, wisky, terva, lakritsi, kinuski, baileys dajm, metsämarja, täältä nuo ihanat luonnonmukaiset jäätelöt ja sorbetit kulkeutuvat lähialueiden herkuttelijoiden suihin. "Ei me yritetäkään laajentaa", nimittäin kauimmat herkkusuut löytyvät Tampereelta. Hyvä näin. Oikeita lähiherkkuja ovatkin nämä täyteläiset ja luonnonläheiset jäätelöt, joissa ei ole lainkaan lisäaineita. "Näitä yleensä pystyvät syömään nekin, joilla on laktoosin kanssa ongelmia." Maito vain pastöroidaan, sitä ei homogenoida, saamme tietää. Kesällä täällä eletään varsinaiset työpiikkiä, silloin kun muut lomailevat. Työtä piisaa ja asiakkaita niin, että "kesästä ei muista mitään". Maitoa menee myös meijeriin ja pihapiirin kauniit vanhat rakennukset työllistävät, kun kunnostettavaa ja laittamista riittää. "Tuossa on vanha vehnämylly ja leipomo, joka paloi joskus sodan alla. Siitä voi eläkeläisenä ottaa itelleen lisää puuhasteltavaa", tuumaa Kari. Kyllä ovat ahkeria yrittäjiä! Osa meistä söi ahkerasti jäätelöä jo paikan päällä. Kylmälaukkujakin oli otettu mukaan kymmenkunta, joten heräteostoksille innostuneet saivat omat jäätelöpurkkinsa väliaikaissäilytykseen. Niin lähti kymmenet litrat jätskiä matkalle kohti Keuruuta!
Olipa kiva päivä, kivoja ihmisiä, kivoja kohtaamisia. Tuliaisina meillä oli ihania huopatuotteita, herkullistä jäätelöä ja yksi polkupyörä, jonka eräs rouva osti huopatehtaan pihakirppiksestä. Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein tuliainen tulee pysymään meillä kirkkaana mielessä pitkään: maaseutu tarvitsee näitä rohkeita ja ennakkoluulottomia ihmisiä pysyäkseen elävänä ja elinvoimaisena. Ahkeria yhdistystoimijoitaan ja yrittäjiään. Heille me kaikki lähetämme tehdystä työstä suuret kiitokset!
Raikasta syksyä kaikille toivotellen
Kirsi, projektinvetäjä
