Kylävoimaa-projektia on takana reipas vuosi, mutta mitään isoja - toisien sanoen ei minkäänlaisia - synttärikekkereitä ole arvannut järjestää, koska on niin paljon tekemistä. Eihän tässä ryhdytä juhlimaan, vaikka hyvin pyyhkii, kun hommat on vielä kesken!
Meistä kylien kehittäjistä vai pitäisikö sanoa kyliin kiintyneistä on kehkeytynyt täällä Keuruulla oikein kunnon tiimi. Vuoropuhelu toimii hyvin, puhelin soi ja sähköpostia putoilee säännöllisesti. Aina kun ehditään, keskustellaan myös kasvokkain. Silloinkin aika tuntuu joka kerta loppuvan kesken!
Kylävoimaa-hankkeen ohjausryhmä kokoontuu noin kerran kuukaudessa (poislukien loma-ajat, pitäähän sitä saada levätäkin). Ohjausryhmän rooli on hankkeessamme ollut tavattoman vahva, sillä joukosta löytyy kaikkien osallistujakylien edustajat. Projektisuunnitelmassa lukee, että ohjausryhmän on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa. Mutta ei hyvänen aika sentään, jos näkisi esimerkiksi vain kahdesti, syksyllä ja keväällä, niin kylläpä lerpahtaisi into ja katoaisi jäntevyys. Vain säännöllisesti tapaamalla ja tuloksia seuraamalla sitoudutaan yhteiseen päämäärään. Näin se kuulkaa on, uskokaa minua!
Projektiryhmämme istahtaa alas parin kuukauden välein. Porukka on idearikasta ja toimeenpanevaa. Tässä aktiivisessa tiimin osapuolessa ei olekaan kysymys mistään kulahtaneista näppylähanskoista, vaan käytössä on todellinen työrukkanen, joka on oikein kyläläisten nahasta tehty. Projektiryhmän kanssa on mukava peilata omia ajatuksia ja saada lisää syvyyttä ohjausryhmän näkemyksiin. Tässä rojektiporukassa nimittäin piisaa osaamista ja tietämystä!
Kyläasioissa törmäämiset eivät jää vain projektinvetäjän, ohjausryhmän ja projektiryhmän välisiksi. Normikyläläistenkin kanssa törmäillään siellä sun täällä, tapahtumissa ja illanistujaisissa. Välillä käydään kurkkimassa luontokohteita ja kiivetään näkötorniin, melotaan järvellä ja sammutellaan liekkejä... Sitten taas plärätään hankepapereita ja tuumataan yhdessä, miten tästä kaikesta byrokratiasta selvitään? Ja kyllähän me selvitään, sillä vaikka maailma muuttuu, niin kylät pysyy. Sehän on vain meistä itsestämme kiinni!
Kun ihminen on oikein tosissaan ja antautuu tekemiselle, tuntuu, että tutustuminen ja ystävystyminen tapahtuu todella lyhyessä ajassa. Sitten kun ollaan sinut ja samat asiat mielessä, on valtavan helppoa tarttua luuriin ja kysyä, että miten meillä menee? Hieman reilun vuoden mittaisen yhteisen taipaleen aikana meistä on tullut kyläläisten kanssa kavereita, tovereita, siskoja ja veljiä... Pitää sanoa oikein kielillä, FRENDEJÄ, että kaikki ymmärtävät, miten suuresta ja hienosta asiasta tässä on kyse.
Meillä menee siksi hyvin, ettei olla yksin, kaksin tai kolmin, vaan mahottoman isolla porukalla!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
Lokakuu on ehtinyt jo puoleen väliin. Viime lauantaina 12.10. järjestettiin viimeinen Terveys ja Turvallisuus -tapahtuma Nuorisoseurantalo Männistöllä. Paria päivää aiemmin saman sisältöiset tilaisuudet oli järjestetty Haapamäen Suojalla ja edellisella viikolla Liesjärvellä.
Mutta mitä kummaa tapahtuikaan? Tapahtumiin tuli väkeä hyvin niukasti paikalle! Noh, Liesjärvellä ihan mukavasti kylläkin. Mutta noissa isommissa keskuksissa suorastaan surkeasti. Olihan toki markkinointi hoidettu hyvin, lehti-ilmoituksia oli neljä kappaletta, Suur-Keuruussa sekä puffi että toimittajan tekemä artikkeli Liesjärven tapahtumasta, sähköpostiakin oli lähetetty ja facebookkiin tuupattu uutista... Mikä mättää? Oliko liikaa tapahtumia samalle ajankohdalle? Oliko teemassa vikaa? Oliko päivä huono? Haittasiko se, että torstai oli torstai ja lauantai oli lauantai? Aloitus ja lopetus kellonaikakin oli kaikissa tilaisuuksissa eri, mutta oliko se silti kehno? Päivä ei käy, muttei käy iltakaan? Eikä siinä vielä kaikki, meillä kaikillahan on kiiiiiiire ja telkkaristakin tulee sohvalle vangitsevia tositarinoita tosielämästä...
Tapahtuman sisältö oli ainakin kerrassaan mahtava ja monipuolinen: oli terveysmittauksia (verenpaine, verensokeri, maksa-arvo, kolesteroli), terveysneuvontaa, kotivaranäyttely, elintarvikenäyttely, jätevesineuvontaa, suurpetoinfoa, alkusammutusharjoitukset, annettiin ohjeistusta kodin vaaratilanteiden varalle sekä kodin tietoa kodin turvapalveluista asiantuntijayrityksen puolesta. Lisäksi nuorille oli järjestetty 4H:n ja kaupungin nuorisopalveluiden toimesta oman pinssin tekemisen mahdollisuus, kyläkysely palkinnon kera ja niin edelleen.
Tilaisuuksissa jaettiin kyläläisille tietoa Palvelu- ja asioimiskyydeistä sekä Ikäihmisten palveluopasta, jonka Keuruun kaupunki on tuottanut. Ikäänkuin karkkina kakussa Suojalla ja Männistöllä esiintyi SM-kisavoittaja 2013 The Nameless, alakoulun oma poikabändi. Ajatuksella, että nuorillakin on ääni ja että he ovat olemassa. Mutta ei...
Olisiko sittenkin paikalle pitänyt kutsua napatanssija ja hunksit? Jakaa possupaistia ja karkkia ilmaiseksi? Kutsua kylään joku turhajulkkis Keke, Kake tai Pike? No ei nyt sentään. Kylävoimaa-projektisuunnitelman mukaisesti on edettävä ja tarjottava sen mukaisesti järkevää, hyödyllistä, tulostavoitteen mukaista ohjelmaa kyläläisille.
Tapahtumien tavoitteena oli jakaa tietoa turvallisesta asumisesta ja levittää omasta terveydestä huolehtimiseen liittyviä hyviä käytäntöjä. Tapahtumien tavoitteena oli myös saada eri kylien ihmiset (miehet, naiset, nuoret, lapset ym.) kohtaamaan toisiaan yhteisissä tapahtumissa, niiden asioiden äärellä jotka koskettavat meitä kaikkia. Näissä kaikissa tavoitteissa onnistuttiin kuitenkin, vain kävijoitä oli niukanlaisesti.. Vaikka tapahtumissa oli yli puolet vähemmän kävijöitä kuin projektinvetäjä ennusti, silti on uskottava että paikalle ehtineiden kyläläisten kautta tietoa leviää laajemmallekin - siellä kyläteillä ja -illoissa toisiin kyläläisiin törmäillessä.
Lämmin kiitos tapahtumissa mukana olleille Keuruun kylien kyläaktiiveille, jotka keittivät kahvit ja tarjosivat makkara-munkki-vohveli -herkkuvaihtoehdot kävijöille. Lämmin kiitos myös kaikille asiantuntijoille: Pelastuslaitoksen edustajille, Keski-Suomen pelastuslaitokselle, Pihlajaveden ja Haapaniemen VPK:n miehille sekä Keuruun paloasemapäällikkö Mika Huuskolalle, ja Kylän Sydän -hankkeen asiantuntijoille, JT-Turvatekniikan Turuselle, Petoyhdysmies Päivärinnalle, Jätevesineuvonta-hankkeen asiantuntijoille sekä nuoripalveluiden Niinalle, 4H-yhdistyksen Merjalle, The Namelessin pojille ja äänentoistosta huolehtineelle Laumixin Laurille. Olette aikamoisia osaajia ja teette tärkeää työtä!
Kiitos kaikille todella hyvästä yhteistyöstä! Tärkeintä aina on yrittää!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
P.S. Tuo otsikko on muuten lainattu The Nameless-bändin Eeliksen musisoinnin välissä tekemästä huudahduksesta. Siinä on asennetta kerrakseen. Aina tehdään kunnolla ja täysiä, oli sitten kyse puhumisesta, soittamisesta tai laulamisesta, vaikka "väkeä oiski vähä".
Halkokumpulaiset ottivat meidät keuruulaiset vastaan lauantaina 5.10. Saimme kurkistaa entisen Toikkalan kyläkoulun uuteen elämään kaikkien kyläläisten kokoontumispaikkana. Rakennusten vireä toiminta pitää sisällään näytelmiä, jumppia, akkainkerhoa, kuorolaulua, juhlia, kokouksia ja vaikka mitä muuta...
Kun surutyö vuonna 2009 päättyneen koulun jälkeen oli tehty, katse käännettiin eteenpäin. Oli turhaa jäädä suremaan!
Kahden koulurakennuksen ylläpitokuluja rahoitetaan vuokraamalla tiloja kyläisten ja ulkopuolisten käyttöön. Lisäksi Halkokummussa toimii erittäin aktiivinen kesäteatteri, jonka esitysten lipputuloista saadaan apua kylätalotoiminnan pyöritykseen.
Toisen koulurakennuksen toinen pääty vuokrattiin kokonaan pois asuinkäyttöön ja toiseen päähän laitettiin pystyyn hieno "Muistojen luokka" näyttely, joka piirtää ajankuvaa koulunkäynnistä aina vuodesta 1937 vuoteen 2009 saakka. Muistojen luokkaan on talletettu koulutarvikkeita ja -esineistöä: kirjoja, helmitauluja, karttoja, kuvia ja vaikka mitä rekvisiittaa. Kaikki siististi järjestyksessä ja käsin kosketeltavissa. Ajan henki on aistittavissa tässä Raija Vauhkosen ideoimassa näyttelyssä!
Isommassa päärakennuksessa on juhlasali ja ruokala. Iso keittiö palvelee suurempaakin vierailijamäärää, joten synttäreitä juhlitaan näissä tiloissa säännöllisesti.
Kylläpä Halkokummun kyläyhdistyksen pj. Tarja Istolainen kumppaneineen tekee erinomaista työtä kylän eteen! Luepa lisää halkokumpulaisten tekemisistä linkin kautta http://halkokumpu.wordpress.com/about/.
Kyläläiset pitävät ääntä itsestään Pieksämäen kylät ry:n kautta
Heikki Häkkinen (pj.) ja Mervi Lintunen (siht.) kertoivat meille, että Kylien yhteisen kattojärjestön perustamisen taustalla on pari kuntaliitosta, uudet olot ja uusi halllintokulttuuri. Kolmisen vuotta sitten kylillä virisi ajatus "potkusta" ja toiminta sai siten alkunsa. Yhdistyksen rooli on hallinnoida kylien yhteisiä hankkeita ja esiintyä kaupungin suuntaan. Kaupungin kanssa yhteistyö onkin ollut hyvää, rahallista apuakin on saatu sekä välirahoituslainaa tarvittaessa.
Pieksämäen kylät ry:n toiminnan aikana on keskusteltu mm. siitä, että hankkeiden hallinnoimisen lisäksi kylät voisivat ottaa hoitaakseen yhteiskunnallisia palveluita. Ei siis ilmaiseksi, vaan siten, että työstä maksetaan ja raha jää kyliin ja kyläläisten käyttöön. Kunnan kanssa aloitettiin viime vuonna keskustelu kyläasiamiehen nimeämiseksi. Kyläasiamiehen tarve on korostunut erityisesti kuntaliitoksen jälkeen. Keskustelussa on myös, että voisiko kyläasiamies olla useamman kunnan yhteinen, jolloin toiminnan rahoitukselle saadaan laajempi pohja.
Kyläläisille on toteutettu Palveluiden kartoitus -kysely, jonka vastauksissa eniten esille nousivat kehittämiskohteet: tiestö, tietoliikenne ja jätevesiasiat. Tienkäyttäjät ja ylläpitäjät kutsuttiin samoin tein yhteiseen palaveriin, jossa asiantuntijat vastasivat peräti 80 osallistujan esittämiin kysymyksiin. Kyläläisiä on erityisesti kannustettu soittamaan Tienkäyttäjän linjaan 0200 2100, jonka kautta on saatu tien kunnossapitäjiä painostettua parempaan tienpitoon.
"Kyläläisten on pidettävä itsestään ääntä ja asuttava ylpeinä kylällä", toteaa Mervi Lintunen, Pieksämäen kylät ry:n sihteeri. Näin se vaan on, että yhteinen tekeminen ja äänenkäyttö on ratkaisevaa! Mervin teesejä vireämpään kylätoimintaan keuruulaisille vieraille oli muun muassa:
- yhteistyössä on voimaa, erimielisyydet on unohdettava
- tehtävä hyvää yhteistyötä paikallislehden kanssa, tehdään kylät näkyviksi kaikille kuntalaisille
- ulkopuolista tarkkailijaa on hyvä joskus kuunnella, ettei unohtuisi mitä kaikkea meillä on
- iso virhe on, että niin sanottu ydinporukka tekee, eikä muita oteta mukaan
- on annettava tilaa muiden ajatuksille ja kuunneltava
Halkokumpulaiset kyläaktiivit pitivät meille oikein mainion, reilun parituntisen esityksen omasta tekemisestään. Voimmekin ottaa heidän työstään opiksi!
Maaseutuyrittäjät - nuo lähituotteita arvostavat ahkerat tekijät
Halkokummun kylästä suuntasimme Minkkisen Marja- ja Hedelmätilalle. Tilaa pyörittää yrittäjä Keijo Minkkinen vaimoineen. Yli kaksikymmentä vuotta sitten kunnan elinkeinoasiamies sanoi Keijolle, että "ruppee marjanviljelijäksi". Ja Keijohan rupesi. Nyt paratiisissa on 6 hehtaaria herukkapensaita ja 4,3 hehtaaria omenapuita, joita on 7000 kappaletta!
Alkuun viljeltiin myös mansikkaa, mutta omena vei miehen mennessään. "Omenanviljely onnistuu näin pohjoisessakin ja kauppa käy hyvin" toteaa yrittäjä. Matalarunkoisista puista omenat on helpompi poimia. Poiminnan tekevät Keijo ja vaimo yhdessä, ulkopuolisia käsiä ei ole. Siis mitä ihmettä! Puut leikataan helmikuussa ja sen jälkeen tietysti hoidetaan kevään edetessä kastelu, ruiskutukset ym. ennen kuin Pirja ja Jaspi tuottavat hyvän sadon. "Nämä lajikkeet onnistuvat aina" ja kyllä miehen sanomaan on uskominen, koska takana on kokeilu 40 lajikkeella. Nyt eläkkeellä oleva pariskunta jatkaa edelleen marjojen ja omenoiden myymistä välittäjille, torikauppiaille ja yksityisille.
Matkamme jatkui Marja- ja hedelmätilalta Hiliman puotiin Kangasniemen puolelle. Hiliman puodissa myydään luomu- ja lähiruokaa: mysliä, teetä, glögiä, siideriä, marmelaadia, leipää ynnä muuta. Puodin kyljessä on mehustamo, jossa mehustettiin viime syksynä 42 000 kiloa omenaa! Hiliman puodin juuret ovat Vavesaaren tilalla joka tuottaa ja myy luomuelintarvikkeita sekä vuokraa tasokkaita mökkejä elämysten etsijöille. Maaseudun monialaista yritystoimintaa siis!
Kyläreissumme viimeinen kohde oli Kangasniementien varressa sijaitseva Kahvila Reissupannu. Pikkuinen hirrestä tehty kahvila tarjoaa aidon vaihtoehdon kaikille kolkoille huoltoasemille. Kahvila Reissupannussa todella huolletaan ihmisiä. Nätti ympäristö ja herkulliset lähiruokatuotteet rauhoittavat kummasti kiireisen arjen keskellä. Kahvilaa pyörittävät sisarukset ja kysymyksessä onkin ehta perheyritys. Asiakkaita riittää hyvin vieressä töröttävästä isosta huoltoasemasta huolimatta. Eli jos pyörit autolla Kangasniemi-Pieksämäki-Mikkeli -liikenneympyrässä, niin olepa tarkkana. Kun irtaudut Mikkelin suuntaan siitä karusellista, niin heti oikealla tien vieressä on tämä verraton taukopaikka. Maista ehdottomasti talon omaa erikoisuutta muikkuleipää, niin suu napsuttaa vielä huomennakin!
Tällä kertaa aurinkoisesta ja mukavasta reissusta jäi mieleen, että maaseudun ja kylien hyvinvointiin voimme vaikuttaa myös me asukkaat. Otetaan kantaa, tehdään aloitteita ja esityksiä. Käytetään lähialueiden ja maaseutuyrittäjien tarjoamia palveluita ja tuotteita. Markkinoidaan kyliä ja siellä toimivia yrityksiä. Pidetään yhdessä huolta siitä, ettei maaseutu unohdu isojen pöytien ääressä pidetyissä keskusteluissa. Meillä on ääni ja meillä on sana, joten annetaan kuulua. Huolehditaan myös siitä, että olemme itse valmiita uusiutumaan ja kehittymään. Toimitaan rakentavasti ja unohdetaan erimielisyydet yhteisen asian edessä. Ja mikä tärkeintä - suunnataan katse tulevaisuuteen.
Vai mitä!
Lisää kuvia reissusta Keuruun Kylät -facebookissa. Sivuille ei tarvitse kirjautua, voi katsella kuvia ilmankin.
Terkuin
Kirsi, projektinvetäjä
P.S. Paluumatkalla jaettiin Keuruun kaupungin "Ikäihmisten palveluopas" kaikille kyydissä olijoille sillä ajatuksella, että jokainen varmasti tuntee ikäihmisen, joka tietoja tarvitsee. Oppaita on saatavissa kaupungintalolta ja allekirjoittaneelta. Lisäksi jokaiselle annettiin tutustuttavaksi kaupungin Palvelu- ja asioimiskyyti -tiedote, josta selviää alueen liikennöitsijöiden tiedot. Voi siis hypätä kyytiin ja lähteä tarvittaessa taksilla kartsalle.. Näitä tarjolla olevia palveluita kannattaakin käyttää, sillä muutenhan ne lakkaavat olemasta!
