Paikalle oli saapunut myös median edustajat Maaseudun Tulevaisuudesta ja Suur-Keuruusta. Suur-Keuruu otsikoikin näyttävästi (ja erittäin hauskasti) jo perjantaina päivällä 8.2. kotisivuillaan otsikolla: "Suurpedot täyttivät Haapamäen Suojan".
Maaseudun Tulevaisuus kertoi myöhemmin perjantai-iltana tilaisuudestamme otsikolla:
"Maatalousministeriölle kovat moitteet Keuruun susi-illassa". Ja lisää juttua on luvassa maanantaina 11.2. painetussa MT:ssa.
Tilaisuus videoitiin harrastajan toimesta Haapamäen Suojan arkistoihin.
Keski-Suomen riistaneuvoston pj. Leo Houhala esitteli tilaisuuden alussa suurpetoihin liittyvää lainsäädännöllistä taustaa sekä riistaneuvon tehtäviä. "Riistamiehet (ja -naiset) ovat parhaita riistanhoitajia", hän totesi. Ajelkaapa, että riistanhoitotyössä mukana olevat henkilöt tekevät yhteiskunnalle ilmaista työtä yhteensä 380 henkilötyövuoden edestä! Puhetta toisena illan asiantuntijana siivitti välillä hyvin huumoripitoisilla ja keskusteluun kannustavilla lausunnoillaan petoyhdysmies Jari Päivärinta.
POIMINTOJA ILLAN KESKUSTELUSTA:
Kipeät aiheet
Ajankohtaiset tapahtumat, kuten suden surmaamat koirat, talviuniltaan heränneen karhun ampuminen ja suurpetojen jälkien näkyminen pihapiireissä, herättävät tänä päivänä keskustelua ja huolta haja-asutusalueilla. Erityisesti lemmikkien omistajat ja pienten lasten vanhemmat ovat huolissaan oman kodin ympäristön turvallisuudesta. Yksittäiset tapaukset nousevat otsikoihin, huhut lisääntyvät ja negatiivinen petokeskustelu saa siivet.
Suurpetojen määrä on lisääntynyt hurjaa vauhtia Keski-Suomen alueella vuosien 2004-2011 välisenä aikana. Tämä todettiin petoyhdysmies Jari Päivärinnan esittelemiltä kalvoilta. Kartoille "täplin" havainnollistetut suurpetojen liikkeet värjäsivät Keuruunseudun kauttaaltaan. Ilveksiä on tällä hetkellä Keuruulla 10 pentuetta (koko Keski-Suomessa 70). Susilaumoja alueella on yksi ja yksin liikkuvia susia 2-3 kappaletta. Myös karhukanta on runsas. Tilannetta ei helpota muun muassa se, että esimerkiksi susia pitäisi eurodirektiivien mukaan olla Suomesssa 20-25 laumaa. Kun Suomen pinta-alasta rajataan pois Uusimaa (liikaa ihmisiä - ei voi olla susia) ja poronhoitoalue, niin mitä jää jäljelle? Pohjanmaan lakeuksista, "aakeesta ja laakeesta", sudet eivät kuulemma pidä. Mieluisaa elintilaa löytyy siis Keski-Suomesta: Suomenselän pohjukka onkin ihanteellista asuinaluetta pedoille.
Oikeanlainen tieto kantojen vahvuudesta on erittäin tärkeää. Illan aikana nousi esille, että tutkijaresurssit ovat tämän suhteen huonot.
Aika miehekästä porukkaa. Mutta moni näistä iltaan osallistuneista on aviomies, isä, ukki, vaari, pappa.. Perheestään huolehtivia miehiä siis! P.S. Oli tilaisuudessa naisiakin.
Omankädenoikeus
Suojellun eläimen tappaminen, omankädenoikeuden käyttö, ei ole oikea tapa toimia. Suurpetojakin koskevissa asioissa on edettävä lain mukaan, lupa on haettava asianmukaisesti ja varmistettava, että kaatokohde on ehdottomasti oikea. Väärän suden kaatamalla ihminen vain pahentaa ongelmaa.
Koko susilauman hierarkia järkkyy, jos väärä susi poistetaan ongelmayksilönä. Tuuliajolla, ilman johtajaansa kulkevat laumanjäsenet, voivat käyttäytyä lajilleen epätyypillisesti ja hakeutua pihojen läheisyyteen. Kun alfauros häviää laumasta se altistaa muun lauman häiriökäyttäytymiselle. Mikä selittää alfauroksen "häviämisen"?
Lakeja voidaan muuttaa ja lupakäytäntöjä nopeuttaa. Mitä jos lakimme olisi sellainen, että suurpeto olisi lainsuojaton tullessaan kotipihaan?
Ihminen - katso peiliin
Ihminen pohjustaa luontomatkailua ja valokuvausharrastustaan ruokkimalla suurpetoja. Onko ihmisen järjestämällä haaskapaikalla ruokaileva karhu upea näky? Karhuja ruokkimalla totutamme ne ihmisten hajuun. Karhuvanhemmat siirtävät perimässään tämän opitun tiedon jälkeläisilleen. Ja soppa on valmis. Petojen laiton ruokinta on moninkertaista, viisin- tai jopa kymmenkertaista, suhteessa lailliseen ruokintaan. (Laillista ruokintaa käytetään mm. petojen pannoitustilanteessa.) Metsistä kuulemma löytyy ajattelemattomien ihmisten omia "virityksiä": riistakameroita ja ruokintapisteitä. - Voi meitä!
Maaseutukiusaaminen
Maaseudulla asuvat ihmiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa kaupungeissa asuvien ihmisten kanssa. "Meillä ei tv ala piipata ja ruutuun tule hätäviestiä karhun liikkumisesta alueella", totesi Kaija. Meillä eivät nouse helikopterit ilmaan häätämään pihan läheisyyteen säännöllisesti palaavaa karhua. Jos suurpeto rikkoo karja-aidan ja eläimet pääsevät karkuun, kukaan ei korvaa pedon villitsemien karkulaisten kiinniottoon kulunutta työaikaa. Mehiläisiä ei voi kasvattaa ilman sähköaitaa, joka investointina nostaa hunajan hintaa. Ynnä muuta.
Riittävä tiedonsaanti pedoista, raportit ja tilastot, helpottaisivat maaseudun asukkaiden pelkotiloja. "Tiedettäisiin, että niitä on, mutta että ne eivät ole tehneet mitään". Entä miten maaseudun ääni saataisiin paremmin kuuluviin ministeriössä? Voimme yhdessä tehdä kannanottoja, joissa allekirjoittajina ovat esimerkiksi kyläyhdistykset, erilaiset seurat tai vaikka koulujen vanhempainyhdistykset. Pelkkä puhuminen ei riitä, on laadittava kirjelmät ja kerrottava: mitä haluamme pedoille tehdä? Mitä haittaa niistä on? Mitä vahinkoja tai ongelmia ne ovat aiheuttaneet? Todetut pihahavainnot? Suoritetut ennaltaehkäisevät toimet? Ja niin edelleen.
Kiitos puhujille ja järjestäjille
Illan puheenjohtajana ja puheenvuorojen jakajana toimi Mauri Koskela Haapamäen kyläyhdistyksestä. Tilaisuudessa oli lisäksi mukana aikamoinen joukko Kylävoimaa-hankkeen ohjaus- ja projektiryhmäläisiä avustamassa järjestelyissä. Kiitos kaikille heille, asiantuntijoille sekä Riikalle! Lämmin kiitos myös Haapamäen Pallopojille tilojen vuokraamisesta!
Kiitos kuulijoille ja kysyjille!
Mielenkiintoista lisätietoa suurpetokannastamme löydät tästä linkistä:
http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/.
Teksti on mukaelma illan kulusta. Allekirjoittanut ei voi taata, ettei asiavirheitä löydy. Mutta jos joku paikalla ollut niitä löytää, voi laittaa palautetta/viestiä: kirsi.heiskanen@keuruu.fi.
Keskustelu jatkuu!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
www.keuruunkylat.fi
