PETOASIAT PUHUTTAA

"Sanotaanko, että Keuruulla on jo riittävästi karhuja, susia ja ilveksiä". Näin totesi Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Leo Houhala puhelimessa viime viikolla. Tuskin kukaan väittää vastaan. Keuruulla on kullakin pedolla vahva kanta.

Karhu on komea, susi on uljas ja ilves viehkeä. Jokaisella niistä on oma tarkoituksensa luonnon tasapainon hoitamisessa. Tasapaino voi kuitenkin järkkyä, jos näitä kunnioitusta ja arvostustakin herättäviä eläimiä on liikaa. Kun ruoka ei riitä luonnossa, sitä tullaan helposti etsimään ihmisten läheisyydestä lisää. Aivan oman pihapiirin tuntumassa liikkuva karhu tai susi aiheuttaa useimmiten pelkoa tai vähintään harmia. Pahimmillaan eläintä kohtaan voi ruveta tuntemaan myös vihaa. Kukapa meistä haluaisi päivästä toiseen pelätä pihalla leikkivien lasten tai kotieläinten puolesta? Vaikka vahinkoja sattuu melko harvoin, ne ovat turhia vahinkoja. Meidän kaikkien luontokappaleiden pitää mahtua elämään näin harvaan asutussa maassa.

EU-määräykset velvoittavat päästämään mm. karjan laiduntamaan säännöllisesti. On ikävä asettua karjankasvattajan housuihin ja yrittää ajatella pelkkää hyvää maatilan liepeillä liikkuvasta sudesta tai karhusta, josta on useita näkö- ja jälkihavaintoja. Henkisiä paineita aiheuttaa jatkuva huoli ja päivystäminen, puhumattakaan taloudellisista menetyksistä jos vahinko käy. Petoeläimeen ei voi luottaa, sillä se toimii tarpeidensa ohjaamana nälkäänsä syöden tai viettinsä vuoksi tappaen. Villi eläin on villieläin. Se, mitkä tarkoitusperät tuovat petoeläimen lähelle ihmisasutusta, ei ole aina selviö tai eläimen seuraava liike yksiselitteisesti ennustettavissa.

Tämä kuva on napattu Pihlajaveden Aisapuu-kyläjulkaisusta nro 86/2012.

Syksyn kyläkierroksilla kävi ilmi, että keuruunseudun kyläläiset suhtautuvat erittäin järkevästi ja rauhallisesti alueella liikkuviin suurpetoihin. Joku kertoi tarinaa emäntäänsä auton ajovaloissa lenkittävästä isännästä, kun emäntä ei pimeään yksin iltalenkille uskaltanut lähteä. Eräs nainen mainitsi vähän pelkäävänsä karhuja, mutta ajattelevansa sienestäessään "etteivät ne nallet naisia syö". Huumoria on mukana kylien arkipäivässä siis myös pedoista puhuttaessa. Petotilanteesta tiedottamiseen kaivataan kuitenkin avoimuutta ja aktiivisuutta. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa, vaan turvallisuuden tunnetta.

Kylävoimaa-projekti järjestää torstaina 7.2.2013 klo 18-20 kaikille avoimen Petoillan Haapamäen Suojan tiloissa (Pihlajavedentie 1A). Paikalle kyläläisten kysymyksiin saapuvat vastaamaan Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoston pj. Leo Houhala ja Keuruun petoyhdysmies Jari Päivärinta. Tervetuloa keskustelemaan ja kysymään! Kyläkuntia kannustetaan myös laatimaan "etelään toimitettavat" kirjelmät, joissa reilusti sanotaan oma mielipide kylän petotilanteesta. Kirjelmien laatimisessa saa apua allekirjoittaneelta.

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

p. 040 717 5370
kirsi.heiskanen(at)keuruu.fi

www.keuruunkylat.fi

 

  


 


    

ME OLLAAN IHAN AIKATAULUSSAKIN

Kylävoimaa-projektilla on neljä tärkeätä tavoitetta saavutettavana ja jokaiselle näistä tavoitteista on määritelty etenemisaikataulu, jota projektinvetäjä uskollisesti seuraa ja jota ohjausryhmä valvoo; ohjeistaen ja kannustaen, tietenkin. Kaikkien on niin paljon helpompaa toimia, kun toiminnalle on asetettu selkeät raamit ja päämäärät! Sitten on olemassa vielä innostuneita ihmisiä, jotka auttavat matkalla yhteiseen päämäärään. Kylien miehet ja naiset, jotka ottavat yhteyttä tai tulevat käymään toimistolla vaihtamaan kuuluumisia ja ajatuksia. Kylävoimaa-projektissa kannustetaankin ideointiin ja "parastamiseen", mikä on niiden parhaiden ideoiden sallittua varastamista ja jalostamista. Niin huonoa ideaa tai surkeaa ajatusta ei olekaan, etteikö sitä voisi toiselle jakaa ja hetken yhdessä tuumata.Tämä periaate näyttääkin toimivan hyvin, myös kylien kehittämisasioissa.

Olin tänään toimistolla ensimmäistä päivää joulun ja vuodenvaihteen pikku tauon jälkeen. Kävin jälleen mielessäni läpi, miksi tätä projektia tehdään: kylien ja koko Keuruun alueen elinvoimaisuuden vuoksi ja kehittämiseksi. Kertasin tehtävälistaa mielessäni nämä tavoitteet, jotka toivottavasti ovat totta eivätkä vain sanoja paperilla, jo vuonna 2014:

1. Keuruun kaupungin päätöksenteossa noudatetaan yhteisesti laadittua kylien kehittämisohjelmaa. 
2. Kylillä olevat yhdistykset toimivat aktiivisesti ja tukevat kylän elinvoimaisuutta. 
3. Kylillä on toimivat tietoliikenneyhteydet, kunnossa oleva tiestö ja siisti tienvarsinäkymät, jotka tukevat alueen myönteistä imagoa.
4. Elinympäristö kylillä on muuttunut puhtaammaksi, turvallisemmaksi ja viihtyisämmäksi. 

Syksyn kyläkierrokset kyläkohtaisine projektisuunnitelmineen, kylien nykytilanteen kartoittamiseen liittyvä kyläkysely ja monet muut toteutuneet tehtävät kuluneen neljän kuukauden aikana ovat erinomainen pohja nyt vuonna 2013 jatkuvalle kylien kehittämistyölle. Innostuneisuus yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen on ollut projektin alkumatkan aikana silmin nähtävää ja korvin kuultavaa! Juuri siksi olemmekin aikataulussa. Ensimmäiselle syksylle asetetut tavoitteet on saavutettu ja uusia ideoitakin alueellisen kehittämisen eteen tehtävälle työlle on virinnyt. Vuoden viimeisessä ohjausryhmän kokouksessa saatoimme yhdessä todeta, että projektimme, jonka tarve on saanut alkunsa kyläläisten ajatuksista, on saanut hyvän alkuvauhdin eikä ainakaan ole tarttunut lähtötelineeseen. 

Siksi tänään, heti ensimmäisenä työpäivänä vuonna 2013 tuntui erityisen kivalta, että puhelin soi ja toimiston ovi kävi - kyläasioissa tietenkin. Kiitos teille aktiiviset ihmiset Kylävoimaa-projektin onnistuneesta alkutaipaleesta!

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi

KYLISSÄ ON VOIMAA

Maaseudulla ja kylissä eletään murroksen aikaa monessa suhteessa, muttei kuitenkaan muutosta peläten. Ehkä tämä johtuu siitä, että ennenkin ovat asiat muuttuneet ja vaikkapa rajojen paikat vaihtuneet – vaan kylät ovat pysyneet. Mihinkä ne siirtyisivät? Eivät mihinkään. Kylille ei voi laittaa renkaita alle ja kuljettaa 100 kilometriä vaikka länteen. Kylät voivat lakata olemasta vasta, kun siellä ei asu enää ketään.

Kylä muodostuu ihmisistä. Kylä ei ole yhtä kuin koulu tai jokin muu rakennus. Aktiivisesti toimivat kyläyhdistykset tuovat virtaa omalle alueelleen. Yhdistysten toimijat järjestävät erilaisia tilaisuuksia, tapahtumia ja talkoita, ajatuksena saada ihmiset yhteen nauttimaan vaikka kauneimmista joululauluista, herkullisesta hirvikeitosta tai naputtamaan kylätalon kattoa kuntoon. Välillä osallistujia on enemmän, välillä vähemmän. Jos tapahtuma osuu hetkeen, jolloin televisiossa tanssitaan kuumaa rumbaa, voi osallistujamäärä romahtaa puoleen. Niin ei varmaankaan käynyt vielä muutama vuosikymmen sitten?

Kaunis luonto ja aktiiviset, toisistaan huolehtivat ihmiset takaavat viihtyvyyden kylällä. Yhteisöllisyyden lisäksi toimivat tietoliikenne- ja puhelinyhteydet, kunnossa oleva tiestö, turvallinen ja siisti ympäristö luovat edellytykset mukavammalle arjelle ja mahdollisuuden harjoittaa myös elinkeinoa. Meistä monella onkin haaveena elää, asua ja yrittää kylässä.

Huimaa vauhtia kehittyvä sähköinen maailma lähentää etäisyyksiä. Yhä useampi voi tehdä vaativaa suunnittelutyötä omassa työhuoneessa, jonka ikkunasta näkyy kaunis suomalainen luonto. Voimme pian olla valonnopeudella yhdistettynä muuhun maailmaan, sillä siihen nykyisellä tekniikalla on edellytykset. Maaseudustamme tuleekin kumpuamaan vielä paljon uudenlaista yrittäjyyttä, joka työllistää paikan päällä ja verkostojen avulla vaikka satojen tai tuhansien kilometrien päässä.

Ketkä lopulta kantavat vastuuta siitä, että kylät pysyvät elävinä? Ne kyläläiset, jotka tarttuvat toimeen, haluavat kehittää omaa kyläänsä, miettivät uusia palveluita ja tekevät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Ne kyläläiset, jotka näkevät muutoksessa mahdollisuuden, ovat avoimin mielin ottamassa vastaan uusia tapoja toimia ja hyödyntävät niitä palveluita ja tekniikoita, joita kehittyvä ympäristö tarjoaa.

”Täällä ihmisillä on vielä paljon toteuttamattomia ideoita”, kiteytti ajatuksensa eräs kyläläinen kyläillassa. Hänen kanssaan on helppo olla täysin samaa mieltä.

Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi