Kevättalvesta monella kylällä on innostuttu kuulemaan lisää kyläyhdistyksen mahdollisuudesta toimia työllistäjänä. Kyläyhdistykset, kuten muutkin yhdistykset, voivat tarjota työttömälle mielekkään työpaikan. Samalla kyläyhdistykset saavat itselleen työvoimaa, esimerkiksi apukäsiä kylätalon ylläpitoon, alueen siistimiseen, pienimuotoiseen nikkarointiin, siivous- tai vaikkapa talkooavuksi.
Kaikki hyötyvät
Useimmiten parhaiten sopiva työllistämismuoto yhdistyksille on kuntouttava työtoiminta. Kyläyhdistyksen on opastettava työntekijää työhön, mistä kyläyhdistys saa myös korvauksen, 10 euroa kultakin työntekijän tekemältä työpäivältä. Ja tämähän tekee pidemmän päälle melkoisen lisän kyläyhdistyksen kassaan. Työntekijä voi työskennellä hyvinkin itsenäisesti, mutta päivittäin olisi seurattava, että työt luistavat. Työttömälle, usein vieläpä pitkäaikaistyöttömälle, kuntouttava työtoiminta avaa väylän työelämään tarjoten mielekästä ja monipuolista tekemistä. Työtön saa myös 9 euron kulukorvauksen tavanomaisen työttömyyskorvauksensa päälle ja vielä kilometrikorvauksen, mikäli yhdensuuntainen työmatka ylittää viisi kilometriä.
Koillis-Keuruun HAKA:n johtokuntakin tuumailee, voisiko omalta kyläalueelta löytyä töitä ja työllistettäviä
Kannustavia esimerkkejä
Karimossa ja Haapamäellä on myönteisiä kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta, ja innostus on leviämässä myös moneen muuhun kylään. Karimossa ja Haapamäellä työntekijät työskentelevät monenlaisissa käytännön tehtävissä, riippuen hieman kunkin omasta osaamisesta. Ehtona tosin on, että työn on oltava ”kylän parhaaksi” eikä työllä saada astua yritystoiminnan varpaille. Esimerkiksi talkoovoimin pyöritettävä kyläkahvila tai -kioski on kelpo paikka kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle. Kuntouttavassa työtoiminnassa työtoimintapäiviä on oltava yhdestä viiteen päivää viikossa 4-6 tuntia päivässä. Sopimus on tehtävä vähintään kolmeksi kuukaudeksi, minkä jälkeen sitä voi vielä jatkaa. Kyläyhdistys pääsee lisäksi osallistumaan työntekijän valintaan ja kaupunki vastaa työntekijän tapaturmavakuutuksesta.
Keuruun kaupungin työllisyyspäällikkö Erja Koivula ja Työkanava-hankkeen projektipäällikkö Kati Somppi.
Työkanava-hanke apuna
Kylävoimaa-projekti on käynyt muutamilla kylillä keskustelemassa työllistämisasiasta kyläläisten kanssa. Asiantuntijoiksi olemme paikalle saaneet työllisyyspäällikkö Erja Koivulan sekä Keuruulla aloittaneen Työkanava-hankkeen projektipäällikkö Kati Sompin. He ovatkin osanneet vastata hyvin kyläläisten kiperiin kysymyksiin ja mielellään kertovat työllistämismahdollisuuksista lisää. Työkanava-hankkeen tavoitteena on pureutua nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyteen, ja hankkeen väki osaa kertoa tarkemmin myös muista työllistämistavoista, esimerkiksi työkokeilusta ja palkkatuetusta työstä.
Terveisin
Riikka
Kevätpäiväntasauksen kirpsakassa pakkassäässä joukko keuruulaisia suuntasi Koillis-Keuruun HAKA:n ja Kylävoimaa-hankkeen järjestämälle Helsingin reissulle. Kyläläisiä poimittiin linja-autoon pitkin Jukojärven ja Koillis-Keuruun HAKA:n (eli Huttulan, Ampialan, Kalettoman ja Asunnan) alueen teiden varsia ja matka kohti pääkaupunkiamme alkoi. Väkeä bussissa olikin pitkin Keuruuta: oli Jukojärveltä, Ampialasta, Kalettomalta, Asunnalta, Keuruun keskustasta, Huttulasta ja Etelä-Keuruulta. Ja tunnustipa joku bussissa, että vaikkei hän vielä asukaan Keuruun kylillä, niin muutto on jo suunnitteilla.
Kierros eduskuntatalossa
Päivän pääkohteenamme oli eduskuntatalo, jonne suuntasimme aterioituamme ravintola Bottassa aivan eduskuntatalon vieressä. Eduskuntatalossa saimme opastetun kierroksen ja pääsimme seuraamaan istuntosalin kuhinaa, kun kansanedustajat saapuivat käsittelemään perussuomalaisten ja keskustan esittämää välikysymystä asuntopolitiikasta. Ehdimme kuunnella istuntosalissa Krista Kiurun vastauksen ja välikysymyksen ensimmäisenä allekirjoittaneen Kimmo Tiilikaisen kommentoinnin tähän, mutta napakampaa debattia emme ennättäneet kuunnella. Oli kuitenkin hauska seurata istuntosalissa käytävää keskustelua ihan ”livenä” eikä vain television ruudusta.
Maaseudun ääntä etelään
Debatin sijaan saimme kuulla keskisuomalaisen maaseudun äänitorven, kansanedustaja Anne Kalmarin, ajatuksia maalla asumisesta, elämisestä ja yrittämisestä.
Anne Kalmari nosti esiin esimerkiksi lähiruuan mahdollisuudet kunnan ruokahuollossa. Olemme ehkä olleet vähän turtuneita ajatukseen, että lähiruoka ei vain pysty kilpailemaan julkisissa hankinnoissa, sillä ajattelemme kilpailutuksen ennen kaikkea hintakilpailuna. Kaikkea ei kuitenkaan ole syytä niellä purematta ja vallitsevia käytänteitä on usein syytä tuulettaa. Kilpailutusta ei voi rajata koskemaan tiettyä aluetta, mutta sen sijaan tuotteiden laatua voi kilpailutuksessa perätä. Ehdoksi voidaan esimerkiksi määrittää, että marjoja pitää pystyä käyttämään kuumentamatta tai porkkanaraasteen raastamisesta ei saa olla kulunut kovin kauaa aikaa.
Anne Kalmarin kanssa keskustellessa esiin nousivat myös tiekysymykset. Valtaosa Suomen tierahoista menee Etelä-Suomen liikenneyhteyksien kehittämiseen. Ylipäänsä Uudenmaan ulkopuoliset näkökulmat ovat Anne Kalmarin mukaan eduskunnassa tarpeen. Eikä viestiä aina saa helposti eteenpäin – Kalmari totesikin, että hän sai susikeskusteluun puhtia pari vuotta sitten vasta ehdottamalla susien siirtoa Etelä-Suomeen.
Ateneumin kautta bussityöhön
Eduskuntatalolla käynnin jälkeen kävimme koukkaamassa vielä Ateneumin kautta. Sieltä haimme sielunruokaa Eero Järnefeltin näyttelystä ennen kuin kotimatkan kyläpohdinta alkoi. Ja johan siellä bussissa ideat sinkoilivat! Olimme varautuneet herättelemään keskustelua muutamilla tarinoilla, mutta jo ensimmäisen kertomuksen jälkeen alkoi puheensorina kuulua ja kynät heilua. Esitimme kyläläisille muutamia kysymyksiä, joita he saattoivat pohtia halutessaan yksin, vierustoverin tai lähellä istuvien kanssa. Kysymyksissä heräteltiin miettimään kylätoimintaa ja pohdittiin, millaisena kylätoiminta näyttäytyy eri ikäisten silmissä ja miten toimintaan innostuttaisiin mukaan. Lisäksi pohdittiin yhteistyötä, niin kylien sisällä kuin kylän ja kaupungin välillä.
Erilaisia ihmisiä, yhteinen kylä
Kylillä asuu eri ikäisiä ja ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Keskustelussa kuitenkin korostui, että kylätoiminnassa ei tavoitella kuuta taivaalta – monessa paperissa ehdotettiin yhteisiä tapahtumia, pelailuja ja esimerkiksi marjaretkiä. Ennen kaikkea kaivattiin ihan arkista yhdessä oloa, naapuriapua ja välittämisen henkeä. Yhteisen mukavan tekemisen kautta kumpuaa talkoohenkeä ja halua osallistua yhteisten tapahtumien järjestämiseen.
”Pidetään huolta naapureista ja kaukaisemmistakin tutuista.”
”(Voidaan) sopia vaikka tienvarsien siivouksesta ja makkarat sen jälkeen”
”Tehdä vaikka yhteisiä metsäretkiä, ei sudet ja karhut niin pelota ja samalla voi oppia toisiltaan esim. metsäisiä asioita”
”Kylätalon kunnostusta ja huoltoa, jos uimaranta, sen kunnossapitoa. Lentopallo kokoaa porukkaa peli-iltoihin, hiihtoladun kunnostus ja ylläpito”
Kylien yhteiset paikat
Monissa kirjoituksissa ja keskusteluissa pohdittiin myös kyläläisten yhteisen kokoontumispaikan merkitystä. Laajoilla kyläalueilla ei välttämättä ole yhteisiä kulkureittejä ja vanhat koulutkin saattavat olla muussa käytössä.
"Kylätalo jossa voisivat kokoontua eri-ikäiset, esim. eläkeläiset hoitavat lapsia silloin kun äidit vaikkapa jumppaavat ja isät ”vuolevat puukkoja” ”
Myös nuoret voisivat kokoontua esimerkiksi pelailemaan lentopalloa, sählyä ym. yhteisiin tiloihin. Nuoret olisi monen mielestä syytä ottaa mukaan kylätoimintaan pienestä saakka, jolloin kylätoimintaan kasvettaisiin.
”Mennään yhdessä”
Toisaalta todettiin, että harrastuksissa käydään usein keskustassa, siellä missä moni käy koulussa ja töissäkin. Kylän tapahtumat kilpailevat monen muun ajanvietteen kanssa – eräässä vastauksessa todettiin, että television jälkeen kylätoiminta on muuttunut oleellisesti.
”Kotikylän toiminta kyllä kiinnostaa, mutta muiden harrastusten ja yhteensattumien vuoksi valintatilanteita”
Kaikki eivät myöskään uskalla tai arvaa tulla tapahtumiin, ja kylillä kaivattaisiinkin laajempaa me-henkeä, jolloin kynnys osallistua toimintaan olisi matalampi.
”Yksin meneminen vaikeaa, kaveri pitää olla”
”Ottaa yhteyttä ja rohkaisee mukaan – mennään yhdessä!”
Kimppakyydit ovatkin monen mielestä oiva tapa kerätä väkeä tapahtumiin. Samalla myös kynnys osallistua tapahtumaan madaltuu, kun tapahtumaan voidaan mennä yhdessä. Pitkien taipaleiden takaa kaikki eivät edes pääse liikkeelle omin avuin.
Retki hyvä esimerkki kylätoiminnasta
Ja mitkä lomakkeissa saivat suuresti kiitosta eikä aiheetta, olivat yhteiset retket, kuten tämä Helsingin reissu. Kyläläisten mukaan osallistujia hyvin järjestetyille retkille on aina riittänyt ja linja-autossa juttu luistaa yli kylärajojen.
Suuret kiitokset vielä Koillis-Keuruun HAKA:lle mielenkiintoisesta retkestä! Suuresti kiitoksia myös linja-automatkojen keskusteluihin osallistuneille. Näitä kyläajatuksia voivat kyläläiset ja kylämieliset tulla jatkamaan Kyläelämään-iltoihin huhtikuun alussa!
Käypä katsomassa vielä lisää reissukuvia facebookista!
Terveisin
Riikka
Kauniit ja hyvätkin asiat arkipäiväistyvät, kun niiden parissa elää joka päivä. Koti, työ, harrastukset, ruoka, mies, vaimo ja mukulat - päivittäinen normitouhu, mukana mummot ja papat, nauru, itku...
Kodin ikkunasta ulos katsoessa näkyy suomalainen maisema, se on lumen peitossa, valkoisessa vaipassa kauttaaltaan. Mitä sinä ajattelet? Onpa kaunista? Vai että taas pitää prkl mennä lumitöihin. Kaupasta on lempileipä ja -jugurtti loppunut. Selvä, en osta sitten mitään. Vai ostaisinko sittenkin jotain muuta, kuin niinä kaikkina muina tavallisina kaupassa käyntipäivinä? Olisinko ennakkoluuloton, kolaisin lumet hyvällä mielin, koska siinähän saa liikuntaa ja sitten menisin sisälle syömään uudella tavalla rakennetun, eri makuisen voileivän, jossa reikäjuustokin olisi alimmaisena heti margariinin jälkeen ja makkara vasta päällimmäisenä. Ja se uutuusjugurtti, se vasta sopisikin kielelle.
Tutut turvalliset toimintatavat ja asenteet muodostuvat pysyviksi kokemuksemme pohjalta. Halusimmepa tai emme. Kylämaisema ei tuota päivittäistä mielihyvää ja hymyilevä naapurikin on itsestäänselvyys. Kuljemme läpi arjen huppu päässä, emmekä näe mahdollisuuksia joita ympäristö meille tarjoaa. Kaikissa kylissä ei ole enää sitä kauppaakaan, josta jugurttia ostaisi. Oliko se kauppiaan syy, että kauppa katosi? Vai katosivatko ensin asiakkaat? Miksi omalla kylällä ei ole palveluita? Onko kukaan koskaan kysynyt itseltään, että olenko tarjolla olevia palveluita ostanut ja käyttänyt vai hainko niitä muualta? Entä katosivatko kylästä ensin lapset vai koulu? Koulut eivät synnytä lapsia, vaan lapset syntyvät perheisiin jotka haluavat asua maaseudulla. Oliko ensin muna vai kana -leikkiä voi arvuutella vaikka kuinka pitkään. Syyttävän sormen kääntäminen itsestä poispäin ja omavastuun unohtaminen on helppoa kuin jänöjussin mäenlasku.
Kyläläinen, onko sinulla käsitys siitä, minkälainen haluaisit kylän olevan tulevaisuudessa? Asuttu, viihtyisä, vireä, omavarainen... Edistyksellinen, historiallinen, ajassa elävä... Tuumailun lomassa on hyvä pysähtyä miettimään omaa panostaan ympäristölle. Mikä on sinun tehtäväsi yhteisössä? Oletko intohimoinen uudisraivaaja vai vähään tyytyvä, menneisyyttä muisteleva kyläläinen? Koska viimeksi ajattelit, että täällä kaikki on mahdollista?
Kylävoimaa-projektin ohjelmaan kuuluu tänä keväänä kyläsuunnitelmien laatiminen. Kyläläisille tarkoitettujen avoimien iltojen nimeksi on annettu KYLÄELÄMÄÄN-ilta. Se kuullostaa hyvältä. Elämään voimme vaikuttaa me ihan itse. Rakennukset eivät elä tai edes elämöi. KYLÄELÄMÄÄN-iltojen aikana pohditaan kylien tulevaisuutta vahvuuksien ja mahdollisuuksien kautta. Minkälainen on oman kyläsi tahtotila, kun puhutaan kylän tulevaisuudesta?
Osallistu kylän tulevaisuuden suunnitteluiltaan huhtikuussa omalla kylällä ja kerro mielipiteesi - sillä voihan olla, ettei sitä muuten ainakaan pariin vuoteen taas kysytä. Tilaisuudet alkavat klo 18 ja päättyvät klo 21
- Liesjärvi ma 8.4. Kylätalo (ent.koulu), Korkatintie 3
- Haapamäki ti 9.4. Cafe Raija, Pihlajavedentie 6
-
Etelä-Keuruu ke 10.4. Nikolaintalo, Liukontie 37
- Koillis-Keuruun HAKA (Huttula, Ampiala, Kaleton, Asunta), ma 15.4. Taavettila, Taavettilantie 46
-
Riiho ti 16.4. Leirikeskus, Riihijärventie 25
-
Jukojärvi ke 17.4. Seurantalo Veikkola, Veikkolantie 20
- Karimo to 18.4. Tiedetila, Alkulantie 265, 42930 Katajamäki
Tule paikan päälle ja nappaa naapurikin kyytiin!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
