Kierros eduskuntatalossa
Päivän pääkohteenamme oli eduskuntatalo, jonne suuntasimme aterioituamme ravintola Bottassa aivan eduskuntatalon vieressä. Eduskuntatalossa saimme opastetun kierroksen ja pääsimme seuraamaan istuntosalin kuhinaa, kun kansanedustajat saapuivat käsittelemään perussuomalaisten ja keskustan esittämää välikysymystä asuntopolitiikasta. Ehdimme kuunnella istuntosalissa Krista Kiurun vastauksen ja välikysymyksen ensimmäisenä allekirjoittaneen Kimmo Tiilikaisen kommentoinnin tähän, mutta napakampaa debattia emme ennättäneet kuunnella. Oli kuitenkin hauska seurata istuntosalissa käytävää keskustelua ihan ”livenä” eikä vain television ruudusta.
Maaseudun ääntä etelään
Debatin sijaan saimme kuulla keskisuomalaisen maaseudun äänitorven, kansanedustaja Anne Kalmarin, ajatuksia maalla asumisesta, elämisestä ja yrittämisestä.
Anne Kalmari nosti esiin esimerkiksi lähiruuan mahdollisuudet kunnan ruokahuollossa. Olemme ehkä olleet vähän turtuneita ajatukseen, että lähiruoka ei vain pysty kilpailemaan julkisissa hankinnoissa, sillä ajattelemme kilpailutuksen ennen kaikkea hintakilpailuna. Kaikkea ei kuitenkaan ole syytä niellä purematta ja vallitsevia käytänteitä on usein syytä tuulettaa. Kilpailutusta ei voi rajata koskemaan tiettyä aluetta, mutta sen sijaan tuotteiden laatua voi kilpailutuksessa perätä. Ehdoksi voidaan esimerkiksi määrittää, että marjoja pitää pystyä käyttämään kuumentamatta tai porkkanaraasteen raastamisesta ei saa olla kulunut kovin kauaa aikaa.
Anne Kalmarin kanssa keskustellessa esiin nousivat myös tiekysymykset. Valtaosa Suomen tierahoista menee Etelä-Suomen liikenneyhteyksien kehittämiseen. Ylipäänsä Uudenmaan ulkopuoliset näkökulmat ovat Anne Kalmarin mukaan eduskunnassa tarpeen. Eikä viestiä aina saa helposti eteenpäin – Kalmari totesikin, että hän sai susikeskusteluun puhtia pari vuotta sitten vasta ehdottamalla susien siirtoa Etelä-Suomeen.
Ateneumin kautta bussityöhön
Eduskuntatalolla käynnin jälkeen kävimme koukkaamassa vielä Ateneumin kautta. Sieltä haimme sielunruokaa Eero Järnefeltin näyttelystä ennen kuin kotimatkan kyläpohdinta alkoi. Ja johan siellä bussissa ideat sinkoilivat! Olimme varautuneet herättelemään keskustelua muutamilla tarinoilla, mutta jo ensimmäisen kertomuksen jälkeen alkoi puheensorina kuulua ja kynät heilua. Esitimme kyläläisille muutamia kysymyksiä, joita he saattoivat pohtia halutessaan yksin, vierustoverin tai lähellä istuvien kanssa. Kysymyksissä heräteltiin miettimään kylätoimintaa ja pohdittiin, millaisena kylätoiminta näyttäytyy eri ikäisten silmissä ja miten toimintaan innostuttaisiin mukaan. Lisäksi pohdittiin yhteistyötä, niin kylien sisällä kuin kylän ja kaupungin välillä.
Erilaisia ihmisiä, yhteinen kylä
Kylillä asuu eri ikäisiä ja ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Keskustelussa kuitenkin korostui, että kylätoiminnassa ei tavoitella kuuta taivaalta – monessa paperissa ehdotettiin yhteisiä tapahtumia, pelailuja ja esimerkiksi marjaretkiä. Ennen kaikkea kaivattiin ihan arkista yhdessä oloa, naapuriapua ja välittämisen henkeä. Yhteisen mukavan tekemisen kautta kumpuaa talkoohenkeä ja halua osallistua yhteisten tapahtumien järjestämiseen.
”Pidetään huolta naapureista ja kaukaisemmistakin tutuista.”
”(Voidaan) sopia vaikka tienvarsien siivouksesta ja makkarat sen jälkeen”
”Tehdä vaikka yhteisiä metsäretkiä, ei sudet ja karhut niin pelota ja samalla voi oppia toisiltaan esim. metsäisiä asioita”
”Kylätalon kunnostusta ja huoltoa, jos uimaranta, sen kunnossapitoa. Lentopallo kokoaa porukkaa peli-iltoihin, hiihtoladun kunnostus ja ylläpito”
Kylien yhteiset paikat
Monissa kirjoituksissa ja keskusteluissa pohdittiin myös kyläläisten yhteisen kokoontumispaikan merkitystä. Laajoilla kyläalueilla ei välttämättä ole yhteisiä kulkureittejä ja vanhat koulutkin saattavat olla muussa käytössä.
"Kylätalo jossa voisivat kokoontua eri-ikäiset, esim. eläkeläiset hoitavat lapsia silloin kun äidit vaikkapa jumppaavat ja isät ”vuolevat puukkoja” ”
Myös nuoret voisivat kokoontua esimerkiksi pelailemaan lentopalloa, sählyä ym. yhteisiin tiloihin. Nuoret olisi monen mielestä syytä ottaa mukaan kylätoimintaan pienestä saakka, jolloin kylätoimintaan kasvettaisiin.
”Mennään yhdessä”
Toisaalta todettiin, että harrastuksissa käydään usein keskustassa, siellä missä moni käy koulussa ja töissäkin. Kylän tapahtumat kilpailevat monen muun ajanvietteen kanssa – eräässä vastauksessa todettiin, että television jälkeen kylätoiminta on muuttunut oleellisesti.
”Kotikylän toiminta kyllä kiinnostaa, mutta muiden harrastusten ja yhteensattumien vuoksi valintatilanteita”
Kaikki eivät myöskään uskalla tai arvaa tulla tapahtumiin, ja kylillä kaivattaisiinkin laajempaa me-henkeä, jolloin kynnys osallistua toimintaan olisi matalampi.
”Yksin meneminen vaikeaa, kaveri pitää olla”
”Ottaa yhteyttä ja rohkaisee mukaan – mennään yhdessä!”
Kimppakyydit ovatkin monen mielestä oiva tapa kerätä väkeä tapahtumiin. Samalla myös kynnys osallistua tapahtumaan madaltuu, kun tapahtumaan voidaan mennä yhdessä. Pitkien taipaleiden takaa kaikki eivät edes pääse liikkeelle omin avuin.
Retki hyvä esimerkki kylätoiminnasta
Ja mitkä lomakkeissa saivat suuresti kiitosta eikä aiheetta, olivat yhteiset retket, kuten tämä Helsingin reissu. Kyläläisten mukaan osallistujia hyvin järjestetyille retkille on aina riittänyt ja linja-autossa juttu luistaa yli kylärajojen.
Suuret kiitokset vielä Koillis-Keuruun HAKA:lle mielenkiintoisesta retkestä! Suuresti kiitoksia myös linja-automatkojen keskusteluihin osallistuneille. Näitä kyläajatuksia voivat kyläläiset ja kylämieliset tulla jatkamaan Kyläelämään-iltoihin huhtikuun alussa!
Käypä katsomassa vielä lisää reissukuvia facebookista!
Terveisin
Riikka
