Oppaamme Kutinlahden Hilkka ja monet muut kyläläiset ovat odotelleet jo vuosikymmenet sitkeästi tie numero 621:n parannustöitä, mutta eipä ole näyttänyt muutaman kilometrin pätkällä oleva asvaltti ainakaan itsestään lähteneen leviämään pohjoisen suuntaan kohti Liesjärveä. Kaikenmaailman kaavailuja ja lupauksia alkaen vuosikymmeneltä 1960 piisaa niin, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. "Valtatie on Multialla ja Ähtärissä, mutta 20 kilometriä pikeä puuttuu liesjärveläisten kulkureitin alta." Tänään tie allamme oli kuitenkin hyvässä kunnossa, johtuen erikoisen vähälumisesta menneestä talvesta ja keväisistä yöpakkasista. Hyvin jousitettu bussi lipui yli monttujen ja myötäili sulavasti mutkistaan kuuluisan Myllymäentien kurveja, kun Hilkka tarinoi mikrofoniin.
Suojoen suuntaan ajettaessa nousimme hurjaa mäkeä ylös. Olisi siinä ollut pyörällä vispaamista, mutta päältä avautuva maisema oli palkitseva! Kaukana siintäviltä Multian kukkuloilta isäntäväki taisi vilkutella meille takaisin.. Ajatella, että tänne oli aikoinaan yksikin perhe muuttanut Liukosta jalkapelillä. Isä, äiti, kahdeksan lasta ja lehmä. Mietin itsekseni miten sisukkaita nuo ihmiset olivat - ja se lehmä! Linja-auton kyydistä killittäessä kukkuloiden ja nyppylöiden takaa paljastuu sieltä täältä peltoja, jotka kertovat alueen yhdestä tärkeimmästä elinkeinosta: maanviljelystä. Ajelimme ohi Keuruun ensimmäisen robottinavetan - lypsykarjan pitäjiä on näillä laajoilla kyläalueilla tällä hetkellä kymmenkunta. Hilkka kertoi myös, että Suojoen seudulle on ominaista paikkapaikoin erityisen vetinen maaperä "kuin vesipatjan päällä olisi", vaikka täällä maata viljelläänkin. Oikein kosteissa kohdissa kaivonrenkaiden asettaminenkin on ollut taitolaji, kun kaivon rengas on täyttynyt ennen kuin rengas on saatu paikoilleen.
Silloin ennen, yli sata vuotta sitten, Liesjärven kyläseudulla oli neljä koulua: Suojärven, Lavikon, Liesjärven ja Välkyn koulu. Yksi kerrallaan kyläkoulut lakkautettiin. Se vimma alkoi jo 60-luvulla, kun väkeä houkuteltiin keskuksiin asustelemaan, eikä pellavapäitä temmeltänyt kylien pihapiireissä enää riittävän montaa. Viimeisin kyläkoulu, Liesjärven koulu, lopetettiin 2005. Jos niitä muksuja ei kerta ole, niin sitten niitä ei ole! Nurkkakauppoja ja kauppoja seudulla oli aikoinaan toistakymmentä. Puoteihin haettiin pari kertaa vuodessa tavaratäydennystä "isolta kirkolta" ja sitten taas kauppa kävi kyläläisille päin. Se lienee ollut juuri niitä aikoja, kun pihoissa ja raiteilla soitteli kylän oma kansansoittaja Pilli-Hermanni. Hänenkö tahtiinsa ne pikkuiset tanssahtelivat isän tekemiä pitkospuita pitkin kouluun yli suonsilmien ja mättäiden? Pitkospuut lyhensivät 9 kilometrin koulumatkaa jopa kilometrin tai kaksi. Nykyihmisen näkökulmasta ajateltuna jalkaa sai kuitenkin pistellä toisen eteen siitä huolimatta aikamoisen matkan.
Monet paikat ovat saanet nimensä jonkun ihmisen tai ominaisuuteensa perusteella. Pyryn suora ainakin on nimensä mukainen; talvella kun pyryttää tie häviää. Molemmilla puolilla aukeavat pellot ja avaruus antavat lumelle oivan mahdollisuuden pöllytä pyryssä. Ripatin-mutka taas on yksi useista pitkän soratien mutkista ja saanut nimensä ojaan ajaneen rovastin mukaan. Tämä herranpalvelija karautti aikoinaan metsään rouvansa kanssa. Siinäpä vasta on ollut romanttista hetkeä kerrakseen! Huumon-mutkassa taas tämän päivän turistit karttavat ulkokurvia ja kanttaavat sisäkurvin puolelta vastaan, kertoo Hilkka. "Se johtuu siitä, että keskiviiva puuttuu.." Ainakin toistaiseksi. Odotellaan nyt vielä muutama vuosi sitä päällystettä ja valtatiestatusta tielle numero 621, jos se laannuttaisi väärällä kaistalla ajamisen "huumoo".
Liesjärvellä asustaa tällä hetkellä satakunta asukasta ja heistä 1/3 osa on työssä kävijöitä. Tiloja ja taloja on siellä täällä, väljästi maisemaan siroteltuna. Sukupolvenvaihdoksia tiloilla on tapahtunut 10 vuoden sisällä neljä. Maanviljelyn, lypsytilojen ja karjankasvatuksen lisäksi kyläalueen elinkeinoja ja palveluita ovat muun muassa: taksi, kirjastoauto, mökkitalkkaripalvelu, maanrakennusurakointi, saneerauspalvelu, kenneltoiminta ja lahjatarvikeliike. Hoitokoteja alueella on useampikin. Rauhallinen maaseutu tarjoaa mahdollisuudet monenlaiselle yrittäjyydelle!
Kun on paljon kerrottavaa, pitkä tie muuttuu yllättävän pätkäksi. Lähestyimme jo kylätaloa, jonne aioimme hetkeksi pysähtyä. Pikku jarrutus pari kilometriä ennen kohdetta ja kyytiin loikkasi Pusan Paula, kyläseuran puheenjohtaja. Paula kertoi vauhdikkaasti kyläseuran toiminnan historiasta ja siitä, miten nämä toimeliaat kyläläiset lunastivat itselleen kylätaloksi Liesjärven vuonna 2005 lakkautetun kyläkoulun. Eipä jäänyt talo oman onnensa nojaan, vaan nyt iso rakennus toimii kyläläisten yhteisenä monitoimitalona, jossa muun muassa jumpataan, kokoustetaan, juhlitaan ja käydään kirkonmenoja. Ulkovuorauksen kunnostus ja energiatehokkuuden parantaminen ovat parhaillaan käynnissä huippuahkeran talkooväen voimin. Eikä siinä vielä kaikki - kyläseura on hitusen kiinnostunut hommaamaan itselleen koulun viereen 80-luvulla rakennetun rivitalon, josta kaupunki omistaa toistaiseksi osan. Jos siitä vaikka saisi pienellä pintaremontilla kodin uusille asukkaille "jos saataisiin ostettua halavalla"..
Liesjärven kylätalolla meitä odotti Hilkan leipoma taivaallinen ohrarieska sekä maittavat pullakahvit. Hampaat napsuttaa vieläkin, ihan niinkuin Pusutasanteen omenapusujen jälkeen.. Kylätalon seinille oli koottu vanhoja valokuvia ja asiakirjoja, niitä olisi moni tarkastellut pidempäänkin. Miksi se aika menee aina kuin siivillä kun on oikein hauskaa, paljon turisemista ja ihmettelemistä hyvässä seurassa? Ei meidän auttanut muu kuin painella takaisin bussiin ja kutsua Pihlajaveden opas Jartin Pertti kyytiin. Parin kilometrin ajan auto oli enemmän kuin täynnä, joten ainakin yksi vahvareisinen tyttö kykki hetken linja-auton käytävällä, kun läksimme kaartamaan Liesjärveltä kohti Pihlajavettä.
Pihlajavesi oli itsenäinen kunta vuoteen 1969 saakka, kunnes liitettiin Keuruuseen. Kauppoja alueella on ollut 15 ja kouluja 8. Matkallamme kohti Asemanseutua ja Kauppalaa ohitimme vanhoja tiloja, Valkeajärven keskustan, Pihlajaveden vanhan aseman ja asemarakennukset. Kyydissämme istuva Jore hihkaisi asuneensa ja lastensakin syntyneen täällä. Varmasti monelle muullekin tulvahti muistoja mieleen - sitähän varten näitä reissuja järjestetään. Tien varrella näkyi möyrittyä maata, tänne Aseman ja Sahan seudulle vedetään kunnallistekniikkaa. Ollaan samalla nykyaikaisia, kun vaalitaan menneisyyttä!
Pihlajaveden tuorein ylpeyden aihe ja nähtävyys on Kauppala. Kauppalassa on elintarvikkeita, yhteiset tilat, kirjasto, ruokailumahdollisuus ja vaikka mitä muuta. "Kassaa ei oo vielä laskettu", että tervetuloa katsomaan mitä meillä täällä on, toivotteli Kauppalan pihassa bussiimme noussut Markku Koivuranta. Aktiivikyläläisten ja Nuorisoseurojen Palvelutuuli-hankkeen yhteistyöllä käyntiin polkaistu kauppa-kioski-kahvila-kirjasto -toiminta on todellinen yhteistyön taidonnäyte ja valtava voimanponnistus. Talkootyöläisten lisäksi Kauppala työllistää kaksi henkilöä työllistämistuella. Pian vuoden täyttävä Kauppala on ollut ovet suljettuna avaamisen jälkeen vain kaksi päivää. Siis kaksi päivää! Olimme kaikki syystäkin iloisia pihlajavetisten puolesta - tämä on hienoa kylätoimintaa!
Kauppalan herkullisen karjanpiirakka ja mehutarjoilun sekä toiminnan esittelyn jälkeen menimme taas takaisin bussiin. On aika lähteä kotiin. Mitäs kautta mennään? Simsiöntie on hyvässä kunnossa - eikun sinne vaan. Ja mikrofonin käteensä nappasi Nikoskisen Onni, jolle Tuija-vaimo toimi takana olevalta penkiltä apuselostajana. Lystikkäitä paikkoja nimettiin siinä toisensa perään soran rapistessa renkaissa: Kuppakota on tuolla, tästä käännytään Riemuliiteriin ja tuosta Kalikkakämpälle, tuossa on Heiluva ja tuolla Kuljunkurvit. Olikohan ihmisillä jotenkin ennen vanhaan parempi mielikuvitus kuin nykyään? Niin voisi ainakin päätellä näistä paikannimistä.
Kotimatkalla ajoimme myös kunnan keskipisteen ohi, joka sijaitsee n.10 km Simsiöntietä Keuruun keskustan suuntaan olevalla lentokentällä (tarkemmin sanottuna varalaskupaikalla, mutta se ei ole olennaista, koska lentokenttä kuullostaa paljon paremmalta..). Tuumailin siinä bussinpenkillä itsekseni, että onneksi kaikki nämä kivat, persoonalliset kyläalueet muodostavat Keuruun laajalle kartalle useita "napoja" ja keskipisteitä, sillä yksinapainen, vain yhden keskuksen olemassaoloon kaikilla toiminnoillaan nojaava kunta olisi armottoman kehno koko seudun elinvoimaisuutta ajatellen.
Matkahuollon pihaan saavuimme puoli yhdeksän tietämillä. Ilta oli yllättävän valoisa, koska kelloja käännettiin viime viikonloppuna. Mielikin oli valoisa, mutta se ei johtunut kellojen säätämisestä, vaan niistä mukavista ihmisistä, joita tälläkin reissulla oli mukana! Kiitos kaikille ja matka jatkuu jo torstaina 3.4., jolloin suuntaamme Haapamäelle ja Riihoon!
Lisää reissukuvia facebookissa. Kirjautumista ei tarvita :)
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
www.keuruunkylat.fi
