Meistä kylien kehittäjistä vai pitäisikö sanoa kyliin kiintyneistä on kehkeytynyt täällä Keuruulla oikein kunnon tiimi. Vuoropuhelu toimii hyvin, puhelin soi ja sähköpostia putoilee säännöllisesti. Aina kun ehditään, keskustellaan myös kasvokkain. Silloinkin aika tuntuu joka kerta loppuvan kesken!
Kylävoimaa-hankkeen ohjausryhmä kokoontuu noin kerran kuukaudessa (poislukien loma-ajat, pitäähän sitä saada levätäkin). Ohjausryhmän rooli on hankkeessamme ollut tavattoman vahva, sillä joukosta löytyy kaikkien osallistujakylien edustajat. Projektisuunnitelmassa lukee, että ohjausryhmän on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa. Mutta ei hyvänen aika sentään, jos näkisi esimerkiksi vain kahdesti, syksyllä ja keväällä, niin kylläpä lerpahtaisi into ja katoaisi jäntevyys. Vain säännöllisesti tapaamalla ja tuloksia seuraamalla sitoudutaan yhteiseen päämäärään. Näin se kuulkaa on, uskokaa minua!
Projektiryhmämme istahtaa alas parin kuukauden välein. Porukka on idearikasta ja toimeenpanevaa. Tässä aktiivisessa tiimin osapuolessa ei olekaan kysymys mistään kulahtaneista näppylähanskoista, vaan käytössä on todellinen työrukkanen, joka on oikein kyläläisten nahasta tehty. Projektiryhmän kanssa on mukava peilata omia ajatuksia ja saada lisää syvyyttä ohjausryhmän näkemyksiin. Tässä rojektiporukassa nimittäin piisaa osaamista ja tietämystä!
Kyläasioissa törmäämiset eivät jää vain projektinvetäjän, ohjausryhmän ja projektiryhmän välisiksi. Normikyläläistenkin kanssa törmäillään siellä sun täällä, tapahtumissa ja illanistujaisissa. Välillä käydään kurkkimassa luontokohteita ja kiivetään näkötorniin, melotaan järvellä ja sammutellaan liekkejä... Sitten taas plärätään hankepapereita ja tuumataan yhdessä, miten tästä kaikesta byrokratiasta selvitään? Ja kyllähän me selvitään, sillä vaikka maailma muuttuu, niin kylät pysyy. Sehän on vain meistä itsestämme kiinni!
Kun ihminen on oikein tosissaan ja antautuu tekemiselle, tuntuu, että tutustuminen ja ystävystyminen tapahtuu todella lyhyessä ajassa. Sitten kun ollaan sinut ja samat asiat mielessä, on valtavan helppoa tarttua luuriin ja kysyä, että miten meillä menee? Hieman reilun vuoden mittaisen yhteisen taipaleen aikana meistä on tullut kyläläisten kanssa kavereita, tovereita, siskoja ja veljiä... Pitää sanoa oikein kielillä, FRENDEJÄ, että kaikki ymmärtävät, miten suuresta ja hienosta asiasta tässä on kyse.
Meillä menee siksi hyvin, ettei olla yksin, kaksin tai kolmin, vaan mahottoman isolla porukalla!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
www.keuruunkylat.fi
