ARVOKKAAT KYLÄTARINAT KIRJOIHIN JA KANSIIN

Keskustelimme tässä jokunen päivä sitten parin liesjärveläisen rouvan, Hilkan ja Paulan kanssa kylätarinoista, kaikista niistä muistoista jotka liittyvät lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen, kylällä asumiseen, koulunkäyntiin ja työntekoon, kylää ympäröivään luontoon, kenties myös poislähtemiseen ja palaamiseen. Totesimme yhdessä tuumin, että kylien menneisyydestä löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita ja jopa hurjia uskomuksia! Mummuilla ja papoilla onkin meille arvokas perintö annettavana - nuo ylöskirjaamattomat muistot kylien menneiltä ajoilta. Kuinka saada ne turvaan kirjoihin ja kansiin, ennenkuin katoavat kokonaan pois?

Hilkka kertoi minulle, että oli miehensä sedän jäämistöä läpikäydessään löytänyt siististi kirjoitetun kovakantisen vihkosen, johon oli kirjattu kaikki Liesjärven kyläalueen talot vuosilta 1936-37. Myllymäentien varrella toimi tuohon aikaan vielä neljä koulua. Välkyn koulupiirissä oli 50 taloa ja Liesjärven koulupiirissä 70. Kahden muun koulupiirin, Lavikon ja Suojärven, taloudet ovat vielä selvittämättä ja poissa laskuista... Ajatelkaas tuota koulujen, talojen ja muksujen määrää! Varmastikaan ei ollut montaa taloa, joissa olisi ollut vain yksi lapsi. Kyllä niitä poikasia ja tyttösiä vilisti varmasti kussakin pihapiirissä useampia kappaleita. On siinä riittänyt kuhinaa sora- ja metsäteillä, koulujen ja kotien pihamailla.

Liesjärven entinen koulu on nykyisin kylätalo.

Vilkkaasti sykkivässä kylässä on siis sattunut ja tapahtunut. Tarinoita on ollut paljon, ne ovat tänä päivänä harmaiden hapsien alla tallessa. Hilkka onkin päättänyt ryhtyä töihin; nyt on saatava osa muistoista pian talteen ja kirjoittaa niistä kuvin varusteltu julkaisu. Ei mitään historiikkia, mutta joku sellainen paperinen julkaisu kuitenkin, johon voi tarrata ja johon voi palata, ja jota voi säilyttää omassa pöytälaatikossa muiden muistojen joukossa. Mitäpä muuta tarvitaan? No tietenkin kuvien ja tarinoiden lisäksi julkaisuun on tulossa kyläseudun kartta, johon on merkittynä maamerkit ja talot pohjoisesta etelään. Eihän sitä muuten tiedä, missä olivat kyläkaupat, missä asui suutari ja missä kelloseppä. Ehkä kartalta voisi myös paikantaa, missä sijaitsi Vattukiven mutka ja missä ne kolme kiveä, joiden ohi piti juosta kouluun, koska niiden alle oli kätketty... jotain!

Tämäkin Hirviahon laavulla keväällä 2013 otettu kuva on joskus vielä vanha..

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Hilkka etsii henkilöitä, joilla on muistoja Liesjärven kylästä. Ihmisiä, joiden kanssa voisi muistella hetken yhdessä asioita ja viivähtää menneessä. Kaivella vaikka laatikoita, josko löytyisi vanhoja kuviakin.. Jos sinä olet liesjärveläinen, entinen tai nykyinen tai tunnet sellaisen henkilön, voisitkin ottaa mieluusti yhteyttä Hilkka Kutinlahteen p. 045 3576 576 ja osallistua kylän menneisyyden kirjaamiseen ylös tulevia sukupolvia varten. Se olisi sinulta arvokas teko kulttuuriperintömme vaalimistyössä!

Juha Vainio on laulanut, että "Aika entinen ei koskaan enää palaa". Näinhän se on. Mennyt aika elää kuitenkin voimakkaana muistoissamme. Se elää niin sitkeästi, että muistisairaudenkin musertamat palaavat ajassa taaksepäin ja sieltä mieleen kirkkaana peilautuvat tapahtumat, joista on voinut vierähtää jo useita kymmeniä vuosia. Eilisen muistoista saakin parhaimillaan vaihtelua, voimaa ja väriä arkipäivään. Siksi tarinat ovat tärkeitä meille kaikille, niin sinulle kuin minullekin.


Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi