perjantai 14. helmikuuta 2014

PUHETTA HANKKEEN RAHANKÄYTÖSTÄ

Hanketyöstä aiheutuu tietenkin kuluja. Kulujen peittämistä varten rahoittajalta haetaan tukea, jolla kustannukset voidaan hanketukipäätöksessä määritellyiltä osin saada takaisin. Kaikkea ei tietenkään rahoittajat 100%:sti korvaa, vaan tekemiseen liittyy aina omavastuu. Ja näin on hyvä, sillä silloin toimintaan ja tavoitteisiin sitoudutaan.

Kylävoimaa-hankkeen kustannusarvio kaksivuotisen toiminnan ajalle (1.6.2012-31.7.2014) on yhteensä 187.500 €. Tästä summasta EU ja valtio rahoittavat 120.000 € ja kunta 30.000 €. Yksityisen rahoituksen osuus on 37.000 €. Tuosta yksityisen rahoituksen osuudesta vastikkeetonta työtä (=talkoot) on 28.125 € ja yksityistä rahaa (=seteleitä ja kolikoita) 9.375 €. Jos hankkeessa onnistutaan eli mainittuun yhteiseen toimintaan ja tavoitteisiin sitoudutaan, tuo rahallinen panos saadaan moninkertaisena hyötynä takaisin. 

Kylävoimaa-hankkeessa rahankäyttö on kohdennettu siten, että hyötyjät ovat kaikilta osin nimenomaan kylät ja kyläläiset. Joku voi tässä kohtaa tuumata, että niinhän se pitää ollakin. Tosiasia kuitenkin on, että paljon myös toteutetaan hankkeita, joissa toiminta jää pienen porukan puuhasteluksi, palaveeraamiseksi ja matkailuksi. Hankkeissa tuotetaan runsaasti paperista sälää, erilaisia (seuranta-,väli-,loppu-,) raportteja ja (työ-, kehittämis-, toteutus-,) suunnitelmia, muistioita ja pöytäkirjoja, kyselyitä ja analyysejä, tiedotteita ja artikkeleita, viestintä-, koulutus- ja esittelymateriaalia. Mappeja on joka lähtöön! Mutta entäs sitten se käytännön työn jälki? Paras ja lahjomaton rahankäytön & työn tuloksellisuuden välisen suhteen arvioija on toimenpiteiden kohde: kylät ja kyläläiset. Näkyykö ja tuntuuko panostettu raha kentällä? Olemmeko me oikeasti hyötyneet hankkeesta? 





















Maksuhakemuksen ja vuosiraportin tekeminen on tarkkaa puuhaa. Välillä suorastaan mukavaakin, kun on pakko palata niihin kustannuksiin, hetkiin ja tapahtumiin, jotka on kirjattava ylös järjestyksessä paperille myös rahoittajaa varten. Näkeekö rahoittajan maksutarkastaja kaiken sen työn mitä on tehty tarpeellisena ja projektisuunnitelman mukaisena? Onko yksityistä rahaa, jota on kerätty erilaisina osallistumismaksuina kyläläisiltä ja kyläyhdistyksiltä kertynyt tarpeeksi? Onko vastikkeetonta työtä eli niitä talkootyötunteja riittävästi? Tosiasiassa projektinvetäjän työ on jatkuvaa rahankäytön ja ajankäytön seurantaa suhteessa tehtyihin toimenpiteisiin. Jos tilannekatsauksen jättää vain muutamaan kertaan vuodessa, on suomalaisittain sanottuna lirissä. Toisaalta ohjausryhmäkin vaatii säännöllisesti omat raporttinsa ja selvityksensä. Ilman suunnitelmallista seurantaa ja selvitystyötä hankkeen tuloksellisuutta on mahdoton seurata ja luvassa saattaa olla lopussa jotain ihan muuta kuin kiitos - ehkä kenties jopa se ikävä yllätys. 

Kylävoimaa-hankkeessa mukana olevat kylät ovat hoitaneet hienosti oman osuutensa hankerahoituksen kerryttämisessä. Yksityisen rahan kerääminen on työn takana, mutta siitä huolimatta olemme saaneet koottua sitä tähän mennessä vaadittavan määrän. Talkootyötunteja on tullut paljon enemmänkin kuin mitä tarvis on ja se kertoo tärkeästä mittaristamme eli osallistumisaktiivisuudesta! Olemme onnistuneet pysymään runsaasta toimenpidemäärästä huolimatta hyvin budjetissa (itse asiassa hieman alittaneet sen), joten nyt hankekevään 2014 loppurutistukseen on hyvä lähteä ja suunnata jäljellä olevia rahoja sinne, missä eniten kyläläisten mielestä tarvetta on. 

Kevään 2014 Kylävoimaa-projektin rahankäytön kohteista kerron vielä myöhemmin lisää. Mutta sen voin jo ennalta luvata, että mielenkiintoista ohjelmaa on tulossa :)

Terveisin
Kirsi,projektivetäjä