KYLÄMYÖNTEISYYDEN MITTARINA PELKKÄ SÄKILLINEN EUROJA?

Hyvä lukija, tuo otsikkoon kirjattu väittämä muistuttaa iltalehtitason lööppiä! Totuutta ei ole edes toinen puoli. Tosiasiassa kylämyönteisyyttä ruokkivat ja kasvattavat pelkän rahan sijaan sellaiset tekijät kuin ihmisten välinen luottamus ja vuorovaikutus, sekä näistä aineksista leivottu yhteisöllisyys. Luottamuksellahan tässä tarkoitetaan sitä, että toimitaan yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti. Hyvä vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä taas on, että keskustellaan, kuullaan ja reagoidaan. Yhteisöllisyys puolestaan merkitsee, että oma pesä - tässä tapauksessa kylä ja kunta - koetaan niin tärkeäksi, että rajojen ulkopuolelta tulevat haasteet kohdataan yhdessä tuumin. Miten meillä Keuruulla tiedostetaan nämä asiat? Miten muualla toimitaan?

Kylävoimaa-projektin väellä oli mahdollisuus tutustua Tammelan kunnan ja kylien väliseen yhteistyöhön 22.11.2013. Seuraavaksi kerronkin, mitä opimme tuon perjantaipäivän aikana..

KUN YHTEISÖLLISYYS TULEE MUKAAN TOIMINTAAN SÄÄSTÖT TULEVAT SEN MYÖTÄ 

Tammelan kunta on saanut Suomen kylämyönteisimmän kunnan 2013 -tittelin kuluvana syksynä. Eikä syyttä. Tammelassa koko kuntaorganisaatio; kunnanjohtaja, hallitus ja valtuutetut sekä maaseutuasiamies tekevät yhteistyötä kyläyhdistyksistä koostuvan Tammelan kylät ry:n kanssa. Käytännössä yhteistyö tarkoittaa  säännöllisesti pidettäviä foorumeja, joissa kyläläiset voivat tuoda esille asioita, jotka ovat heille tärkeitä ja jotka olisi hyvä huomioida esimerkiksi päätöksenteossa. 

Kylien yhdistysten järjestäytyminen Tammelan kylät ry:ksi on ollut seudulle yksi tärkeä menestystekijä. "Kyliltä löytyvät kylien parhaat asiantuntijat, kyläyhdistysten kautta kyläläisten voimaa on saatu koottua ja vietyä viestiä kuntaan päin", kertoo kunnanjohtaja Matti Setälä. Keskustelujen myötä on pyritty löytämään kylien omia vahvuuksia ja miten valjastaa vahvuudet esimerkiksi palveluiden tuottamiseen. "Kyliä tarvitaan 3. sektorin toimintaa varten, kylilltä voidaan ostaa palveluita, joihin kunnalla ei mahdollisesti ole enää resursseja", sanoo kunnanjohtaja. 

Mitä muuta hyvää nähdään kunnan eri toimijoiden yhteistyössä? Kylien aktiivisten yhdistysten kautta voidaan hyödyntää esimerkiksi EU-rahastoja, sieltä kyliltä kun löytyvät tarpeet ja asiantuntijatahot. Tärkeitä kumppaneita kunnan elinvoimaisuuden kehittämisessä ovat myös paikallinen maaseudun kehittämisyhdistys LounaPlussa sekä HAMKin maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Mustialassa. LounaPlussalle maksetaan kuntaosuutta parikymmentä tuhatta euroa joka vuosi ja Mustialaan kunta satsaa miljoonan opetus- ja tutkimustoiminnan tukemiseen. Nämä sijoitetut rahat maksavat itsensä moninkertaisina takaisin. Kuntarahan kerroin on nelisen "paluueuroa" ja ammattikorkeakoulu tarjoaa sijoituksen vastineeksi kunnan käyttöön asiantuntijuutta, huippuosaamista ja muun muassa kansainvälistä yhteistyötä. Näiden mainittujen kumppaneiden lisäksi yhteistyössä on mukana myös yrityksiä ja muita toimijoita. Aikamoinen verkosto siis!

Tammela on pieni kunta, 6600 asukkaan vakituinen kotipaikka. Vapaa-ajan asukkaita kunnassa on yli 3000. Tuoreessa kuntastrategiassa on huomioitu toimintaympäristössä meneillään olevat muutokset eli ne asiat, jotka pitää muun muassa palveluiden ja osaamisen näkökulmasta ottaa nyt ja tulevaisuudessa huomioon. Strategiassa on, kuten pitääkin, ilmaistuna kunnan "oma tahto" ja siksi läpitunkevana ajatuksena sieltä nousee esille myös KYLIEN ELINVOIMA. Tammelan kunnan toiminnassa kylien elinvoimaisuuteen satsaaminen näkyy siten, että kaavoitusta on viety aktiivisesti eteenpäin. Kunnallistekniikkaan ja infraan liittyen on ollut merkittäviä hankkeita, viemäröintejä, valokuitua jne. "On oltava mahdollista toimia ja yrittää kylillä. Siksi aika monta miljoonaa on kaivettu maan alle", toteaa kunnanjohtaja Setälä. Kylien omaehtoiseen kehittämiseen on varattu kunnan budjetissa 10.000 euroa, lisäksi myönnetään yleis- ja järjestöavustuksia. Kolmatta sektoria tuetaan vuosittain useammalla kymmenellä tuhannella eurolla. Lisäksi käytössä on kunnan taseeseen varattuna 200.000 euroa kylähankkeita varten, josta tarvittaessa myönnetään rahoituslainaa korottomana ja maaseutuasiamiehen päätöksellä. 

KUNTA EI VOI OLLA "ERILLINEN ORGANISAATIO" KESKELLÄ KUNTAA 

"Kylien kehittämistyö on pitkäjänteistä työtä. Olennaisinta toiminnassa on yhteisöllisyys: kylien asukkailla ja vapaa-ajan asukkailla pitää olla tunne, että ollaan "yhtä" ja kuulutaan mukaan kulttuuriin. Silloin paikalla on joku merkitys, syntyy paikkasidonnaisuutta, tunnetaan naapurit, luotetaan muihin kyläläisiin... Ihmisten pitää ymmärtää miksi jotain tehdään, mitä yhteisöllisyys tekee meille ja mitä se merkitsee kyläsuunnittelussa ja kylien kehittämistyössä." Näin hienosti puhuu maaseutuasiamies Veli-Matti Pura, joka on jo parinkymmenen vuoden ajan tehnyt työtä kylien eteen ja huomannut, että rahan merkitys on loppujen lopuksi varsin pieni kunnan ja kylien välisessä yhteistyössä. Ratkaisevaa sen sijaan on molemminpuolinen luottamus ja hyvä vuorovaikutus."Kunnan viranhaltijoitten, kunnanvaltuutettujen ja kyläläisten välille pitää löytyä luottamus. Vaikka asioista oltaisiinkin eri mieltä, on kuunneltava ja oltava mukana", sanoo Pura.

Tammelan Kylät ry perustettiin aikoinaan isoa hanketta toteuttamaan. Yhdistyksessä ovat mukana kyläyhdistykset ja vapaa-ajan asukkaat sekä kylillä toimivat muut seurat. Maaseutuasiamies kutsuu väen koolle 3-4 kertaa vuodessa, joskin "kerran kahdessa kuukaudessa voisi olla parempi". Isomman hankkeen päätyttyä ollut hieman epäselvää, kuka seuraa laaditun kyläohjelman toteutumista ja mittareita. Nyt työllistämistuella tehtävään saataneen kyläsihteeri, joka voisi valvoa asioiden etenemistä. Kyläsuunnitelmia päivitetään vuosittain ja kylätoiminnan vuosi onkin tehty vuosikellomaiseen muotoon kevät-kesä-syksy-talvi. Tammelan alueella kyliä on kaikkiaan 13 ja tällä hetkellä paikallisista kylistä 4-5 on hyvin aktiivista, loput järjestävät pienimuotoisempaa toimintaa. 

Maaseutuasiamies uskaltaa kertoa myös totuuden ja painottaa kyläläisten omavastuusta näissä sanoissaan: " On turha porata jos koulut loppuu. Jos ei itse tehdä mitään, valtiolta ja kunnalta on turha aina odottaa apua." Näin on. Ja jatkossa varmasti vieläkin vähemmän. Jos ei ole asukkaita, ei ole kylää. On oltava tontteja ja palveluita. Niiden jälkeen tulevat ympäristö ja mahdollisuus elinkeinon harjoittamiseen. Hyviä huomioita! Tulee tässä keskustelussa väkisinkin mieleen.. Koska viimeksi sinun kylälläsi myytiin maata? Kaavoitettiin? Markkinointiin tontteja? Tuotiin esille kylän elämää siten, että se kannustaa muuttamaan seudulle? Kuinka moni kylä osaa markkinoida ja myydä itseään mahtavana asuinpaikkana??

KULTAAKIN KALLIIMMAT KYLÄAKTIIVIT

Aktiivisia kyläläisiä tarvitaan. He innostuvat, suunnittelevat ja toteuttavat. He tempaisevat muut kanssaihmiset mukaan toimintaan ja hankkeisiin joista eri väestöryhmät hyötyvät; juniorit, seniorit ja ruuhkavuosiaan elävät asukkaat. "Kun Tammelan kylät lähtee jotain asiaa hoitamaan, siinä on mukana koko kunta", tokaiseekin kyläaktiivi Eija Laine. Yhdistystoiminnan vakiintuessa väki on ollut paremmin perillä siitä mitä tapahtuu, toiminnan merkityksellisyys on ymmärretty. Kylätoimijakoulutusta Tammelassa on järjestetty koko ajan, on puhuttu markkinoinnista ja kuultu kyläfoorumeissa, mitä toisilla kylillä tapahtuu. Mikä oiva tilaisuus saada vaikutteita muualta! Samalla tehokkuus ja uskallus paranee, ja mikä parasta, voidaan välttää samoja virheitä. Kyläsuunnitelmat ovat lisäksi olleet hyvin tärkeitä kylien kannalta, sillä kun tavoitteet saatiin kirjattua, niitä voitiin ryhtyä toteuttamaan. "Seurantamittareiden avulla nähdään missä mennään ja saadaan tilastoa muillekin näytettäväksi" Laine sanoo. Tiedon jakaminen onkin hyvin tärkeää kylien kehittymisen ja uusiutumiskyvyn kannalta, meidän on syytä opetella oppimaan toisiltamme - vai mitä? Myös positiivinen kateus on varsin liikkeelle paneva voima: Jos huomaamme toisten onnistuvan, miksi emme mekin onnistuisi.

Näillä puheilla esitänkin loppuun helpon kysymyksen: Voisiko Keuruukin olla vielä joskus Suomen kylämyönteisin kunta ja mitä meidän olisi tehtävä tuon tavoitteen saavuttamiseksi? 

 

Terveisin

Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi

 

 

ARVOKKAAT KYLÄTARINAT KIRJOIHIN JA KANSIIN

Keskustelimme tässä jokunen päivä sitten parin liesjärveläisen rouvan, Hilkan ja Paulan kanssa kylätarinoista, kaikista niistä muistoista jotka liittyvät lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen, kylällä asumiseen, koulunkäyntiin ja työntekoon, kylää ympäröivään luontoon, kenties myös poislähtemiseen ja palaamiseen. Totesimme yhdessä tuumin, että kylien menneisyydestä löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita ja jopa hurjia uskomuksia! Mummuilla ja papoilla onkin meille arvokas perintö annettavana - nuo ylöskirjaamattomat muistot kylien menneiltä ajoilta. Kuinka saada ne turvaan kirjoihin ja kansiin, ennenkuin katoavat kokonaan pois?

Hilkka kertoi minulle, että oli miehensä sedän jäämistöä läpikäydessään löytänyt siististi kirjoitetun kovakantisen vihkosen, johon oli kirjattu kaikki Liesjärven kyläalueen talot vuosilta 1936-37. Myllymäentien varrella toimi tuohon aikaan vielä neljä koulua. Välkyn koulupiirissä oli 50 taloa ja Liesjärven koulupiirissä 70. Kahden muun koulupiirin, Lavikon ja Suojärven, taloudet ovat vielä selvittämättä ja poissa laskuista... Ajatelkaas tuota koulujen, talojen ja muksujen määrää! Varmastikaan ei ollut montaa taloa, joissa olisi ollut vain yksi lapsi. Kyllä niitä poikasia ja tyttösiä vilisti varmasti kussakin pihapiirissä useampia kappaleita. On siinä riittänyt kuhinaa sora- ja metsäteillä, koulujen ja kotien pihamailla.

Liesjärven entinen koulu on nykyisin kylätalo.

Vilkkaasti sykkivässä kylässä on siis sattunut ja tapahtunut. Tarinoita on ollut paljon, ne ovat tänä päivänä harmaiden hapsien alla tallessa. Hilkka onkin päättänyt ryhtyä töihin; nyt on saatava osa muistoista pian talteen ja kirjoittaa niistä kuvin varusteltu julkaisu. Ei mitään historiikkia, mutta joku sellainen paperinen julkaisu kuitenkin, johon voi tarrata ja johon voi palata, ja jota voi säilyttää omassa pöytälaatikossa muiden muistojen joukossa. Mitäpä muuta tarvitaan? No tietenkin kuvien ja tarinoiden lisäksi julkaisuun on tulossa kyläseudun kartta, johon on merkittynä maamerkit ja talot pohjoisesta etelään. Eihän sitä muuten tiedä, missä olivat kyläkaupat, missä asui suutari ja missä kelloseppä. Ehkä kartalta voisi myös paikantaa, missä sijaitsi Vattukiven mutka ja missä ne kolme kiveä, joiden ohi piti juosta kouluun, koska niiden alle oli kätketty... jotain!

Tämäkin Hirviahon laavulla keväällä 2013 otettu kuva on joskus vielä vanha..

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Hilkka etsii henkilöitä, joilla on muistoja Liesjärven kylästä. Ihmisiä, joiden kanssa voisi muistella hetken yhdessä asioita ja viivähtää menneessä. Kaivella vaikka laatikoita, josko löytyisi vanhoja kuviakin.. Jos sinä olet liesjärveläinen, entinen tai nykyinen tai tunnet sellaisen henkilön, voisitkin ottaa mieluusti yhteyttä Hilkka Kutinlahteen p. 045 3576 576 ja osallistua kylän menneisyyden kirjaamiseen ylös tulevia sukupolvia varten. Se olisi sinulta arvokas teko kulttuuriperintömme vaalimistyössä!

Juha Vainio on laulanut, että "Aika entinen ei koskaan enää palaa". Näinhän se on. Mennyt aika elää kuitenkin voimakkaana muistoissamme. Se elää niin sitkeästi, että muistisairaudenkin musertamat palaavat ajassa taaksepäin ja sieltä mieleen kirkkaana peilautuvat tapahtumat, joista on voinut vierähtää jo useita kymmeniä vuosia. Eilisen muistoista saakin parhaimillaan vaihtelua, voimaa ja väriä arkipäivään. Siksi tarinat ovat tärkeitä meille kaikille, niin sinulle kuin minullekin.


Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä

www.keuruunkylat.fi