tiistai 19. helmikuuta 2013

KOKO KANSAN LAAJAKAISTA

Tiesitkös, että etenemme Suomessa laajakaistan käytössä Euroopan kärkimaiden joukossa? Meistä lähes jokaisella on mahdollisuus kiinteän tai langallisen laajakaistan käyttöön kotona, työpaikalla tai julkisessa paikassa, kuten kirjastossa tai koulussa. 16-44 vuotiaista jokainen käyttää internetiä vähintään kuukausittain ja eläkeläisistäkin käyttäjiä on jo yli 50 %. Kiinteätä laajakaistaa käyttää n. 47 % kotitalouksista ja langatonta laajakaistaa yli 40 % väestöstä (= yli 2,5 miljoonaa liittymää).

Harvaanasuttu maa - joka niemeen ja notkelmaan tavoitettavuutta
Suomessa vain 50 % väestöstä asuu yli 1000 asukasta/neliökilometrillä olevilla alueilla. Laajakaista kaikille 2015 -hankkeen tavoitteena on saada käytännössä kaikki vakinaiset asunnot eli yli 99 % väestöstä sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaiset toimipaikat enintään kahden kilometrin etäisyydelle huippunopean, 100 megabitin yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta. Tämä tavoite on siis asetettu vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi lähivuosina pyritään edesauttamaan huippunopeiden langattomien laajakaistayhteyksin saatavuutta haja-asutusalueille tarjoamalla 800 MHz:n taajuusaluetta laajakaistan käyttöön. 

Hyvin toimivilla yhteyksillä tuetaan kotimaamme talouskasvua. Oli kysymyksessä mikä tahansa Suomi-neidon kolkka, siellä toivottavasti voidaan kohta harjoittaa menestyksekästä, uudenlaista palveluliiketoimintaa, olla tavoitettavissa ja viihtyä varmojen yhteyksien äärellä. Toimiva tekniikka mahdollistaa myös ikääntyvien kotiseurannan ja yhteydenpidon - kukapa meistä ei haluaisi asua kotonaan, vaikkapa maaseudun rauhassa, mahdollisimman pitkään! 

Niin ja se verkkohan tuo kaukaisimmat sukulaisetkin ihan viereen, näkö- ja kuuloetäisyydelle siihen tietokoneen ruudulle. Jos niin vain halutaan..


Bittimummut ja -papat tulevat
Tapasin helmikuun alkupäivinä Keski-Suomen Keskussairaalassa 86-vuotiaan mummun, joka kertoi käyttävänsä tietokonetta laskujen maksuun ja pitävänsä yhteyttä Skypen välityksellä Kiinassa töitä tekevään poikaansa. Eikä siinä vielä kaikki - hän totesi minulle, että "olen minä siellä facebookissakin". Tämä pirteä ikäryhmänsä edustaja mainitsi ongelmakseen sen, että tietotekniikassa käytetään hänelle hieman vierasta kieltä. En tullut kysyneeksi mummulta, että minkälainen tietokone ja minkälainen yhteys hänellä on kotona. Lähinnä jäin vain ihastelemaan hänen avoimuuttaan ja uteliaisuuttaan uutta tekniikkaa kohtaan..

Tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden vanhuksia ja ikäihmisiä. Tai miksikä heitä halutaankin kutsua. Koska me kaikki vanhenemme ja tekniikka kulkee eteenpäin, on syytä hypätä kärryihin ja pysyä matkassa mukana. Tulevaisuudessa on sen lisäksi, että meillä kaikilla on varma ja nopea yhteys ulkomaailmaan, on syytä varmistaa myös se, että pärjäämme koneiden kanssa ja saamme niistä tarjolla olevan hyödyn irti. Me, jotka päivittäin työskentelemme, opiskelemme tai muuten hyödynnämme tekniikkaa, olemme eri asemassa kuin ne, joilla ei ole omakohtaista osaamista tai kokemusta tietotekniikasta ja -liikenteestä. Tarvitaan yhä enemmän koulutusta ja perehdytystä vanhuksillekin - miten pärjätään sähköistyvässä maailmassa.

Laajakaistan yleistymisellä ja talouskasvulla on tutkimusten mukaan selvä yhteys
Huippunopealla laajakaistalla kerrotaan olevan yhteiskuntaan suuria taloudellisia vaikutuksia: Koko Suomen kattava verkko saattaisi mahdollistaa jopa yli kahden miljardin euron (2 000 000 000 €!) vuosittaisen resurssien käytön tehostumisen ja vapautumisen uuteen käyttöön. Näiden suorien taloudellisten vaikutuksien lisäksi mukaan voitaisiin laskea epäsuorat taloudelliset vaikutukset sekä uusien liiketoimintamallien syntyminen ja mitä mielikuvituksellisimmat innovaatiot, joihin tekniikka luo mahdollisuudet. Nopeasti molempiin suuntiin toimiva yhteys rakentaa pohjaa monenlaisille pilvipalveluille, videoneuvotteluille, yritysten, koneiden ja infrastruktuurin toiminnanohjaukselle etänä. Huippunopeaa yhteyttä voidaan hyödyntää lisäksi vanhusten terveydenhuollossa ja parantaa muun muassa koulutuksen laatua.


Tämänkin me muistamme: kone ei korvaa ihmistä
Kuumana käyvä läppäri ei korvaa lämmintä kättä tai sydäntä. Mutta siitä tässä ei olekaan kysymys. Kysymys on siitä, että kaikilla on oltava tulevaisuudessa tasa-arvoinen oikeus olla tavoitettavissa ja käyttää omiin tarpeisiin soveltuvia, riittävän laadukkaita yhteyksiä. Kysymys on myös siitä, että kaikilla täytyy olla mahdollisuus tavoittaa esimerkiksi ne sähköiset palvelut, joita on tarjolla jo nyt runsaasti arkipäiväisten asioiden hoitamiseen.

Kylävoimaa järjestää Tietoliikenneillan
Keskustelemme erilaisista tietoliikenneyhteyksiin liittyvistä asioista TIETOLIIKENNEILLASSA keskiviikkona 6.3. klo 18-20. Silloin Keuruun yhteiskoulun audiotorissa järjestetään avoin tilaisuus, jossa on mahdollisuus kysyä omiin tarpeisiin sopivaa ratkaisua alan asiantuntijoilta - langalla tai ilman. Esimerkiksi:

Mitä liittymävaihtoehtoja on olemassa yksityiseen/yrityskäyttöön?
Minkälaiset ovat liittymien käyttöönottokustannukset?  
Minkälaiset ovat liittymien käyttökustannukset?
Mitkä asiat vaikuttavat tietoliikenneyhteyksien tehokkuuteen/nopeuteen/luotettavuuteen?
Minkälaisilla sopimusajoilla liittymän saa käyttöönsä?
Tulevaisuuden näkymät tietoliikenteessä, mihin suuntaan käytössä ollaan menossa?
Miten tämän päivän tietoliikenneyhteyksien kapasiteetti vastaa käytössä olevien laitteiden ja ohjelmien tarpeisiin?
  
Tervetuloa paikalle kysymään ja kuuntelemaan!   

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä


Tämän tekstin asialähteenä on käytetty Liikenne- ja viestintäministeriön 22/2012 julkaisua "Huippunopean laajakaistan taloudelliset vaikutukset yhteiskunnassa" (NAG Partners). Voit lukea koko mielenkiintoisen selvityksen linkin kautta.

www.keuruunkylat.fi








tiistai 12. helmikuuta 2013

HARMAAHALLAVAINEN SUSI JA MIEHET

Lauantai 18.2.2012

Keuruun takamaitten päivä kääntymässä iltaan. Talvimyrsky nousemassa, vihaiset tuulenpuuskat viskovat lumipaakkuja mäntyjen oksilta. Harmaahallavainen susi istuu edessämme tiellä, metsäautotiellä. Edelliskevään urospentu, jo melkoisen kookas mutta kaukana vielä isänsä, alfauroksen, jyhkeästä muodosta.

Istuu siinä juuri äsken GPS-pannan kaulaansa saaneena, tokkuraisena, vasta heräämässä nukutuksestaan todellisuuteen. Istuu siinä susi, katselee meitä, miehiä. Ihmetellen ketä ja mitä olemme. Ei ihmistä ennen nähnyt lie. Meitä miehiä on muutama vielä siinä. RKTL:n tutkijat ja pannoittajat tietysti valvomassa suden heräämisen loppuun asti kuten asiaan kuuluu.

Maallikkoja lisäkseni pari muuta. Joista yksi on jo iäkäs mettämies, täyspartainen menninkäinen, vanha koiramies, sätkä jatkuvasti suupielessään savuamassa. Susi istuu meitä katsellen, olemme sen edessä metsätieuralla epämääräisenä rykelmänä, vaiteliaina. Vain talvipuhurien tohahdukset ja männyistä putoavien lumipaakkujen tömähdykset tuovat ääntä valkoiseen maisemaan.


Kuvituskuva


Odotamme suden lähtevän siitä teilleen, metsään jolkottamaan. Se yrittää, mutta vielä hervoton takapäänsä suistaa sen kyljelleen, josta taas, ...ja taas, nousee istumaan, se susi, meitä ihmettelemään, keitä ja mitä olemme, sen nuoressa elämässä.Susi katsoo meitä kuin viisas olento vain voi. Tämä partaukko, toinen viisas, vanha hirvimies, rikkoo hiljaisuuden, ties jo tunnin kestäneen. Sanoo sudelle: "Lähe mukkaan". Sanoo uudelleen pyytävän nolpealla äänellä. "Älä lähde mettään, lähe mukkaan." Susi katsoo häntä, korvat hereillä kohti, kuunnellen, ihmetellen. "Lähe miun mukkaan", kuuluu taas vierestäni. Vaistoan partaukon tunnelman...koirakseen, hirvikoirakseen ottaisi tämän, suden.

Susi nousee jaloilleen, kääntyy, astuu pari askelta poispäin meistä ja horjahtaa auravalliin nojaamaan. Istuu. Nousee. Istuu. Nousee, ottaa muutaman jo jolkottavan askelluksen, ja tieuraa pitkin poispäin meistä ihmisistä. Kokoajan poispäin. Etäisyyttä jo lähes 100 metriä on sudesta meihin. Horjahtaa taas lumivalliin, nousee, kääntyy meitä katsomaan. Katsoo vielä meitä, sitten katsoo metsään, ...kotiinsa. Lähtee liikkeelle, ottaa jo muutaman laukka-askeleen, loikkaa auravallin ylitse metsään, katoaa lumituiskuun...


Me miehet siinä tiellä, katsomme jälkeensä helmikuisen illansuun sinihämyiseen metsään. Tuiskupäät jo lyövät kylmänä kasvoihimme, talvimyrsky nousee. Lohduton on ihmiselle talvinen asumaton sydänmaa. Astumme autoihimme. Lähdemme ajelemaan ihmisten ilmoille siitä.

Pertti Mäki

 
Projektinvetäjä Kirsi kiittää lämpimästi Perttiä tarinasta 
(joka on tosi), rohkeudesta kirjoittaa omalla nimellä ja luvasta julkaista tarina vain Kylävoimaa-blogissa. Erilaisia tarinoita ja näkökulmia tarvitaan - myös susikeskustelussa.

www.keuruunkylat.fi



 



perjantai 8. helmikuuta 2013

PETOILTA - KUKAAN EI SAANUT KUONOON

Haapamäen Suojalla kyläläisille 7.2.2013 järjestetty Petoilta veti talon täyteen väkeä. Erkki laski, että meitä oli peräti 160! Ensimmäiset saapuivat paikalle hyvissä ajoin ennen viittä ja keskustelukin käynnistyi vilkkaasti ensi minuuteista lähtien. Se mikä kiinnitti tilaisuuden järjestäjän huomion heti alusta alkaen, oli ihmisten asiallinen ja järkevä suhtautuminen puheenaiheeseen - illan aikana ei kukaan saanut kuonoonsa. Mielipiteille oli tilaa ja puhuttiin asioista asioina.

Paikalle oli saapunut myös median edustajat Maaseudun Tulevaisuudesta ja Suur-Keuruusta. Suur-Keuruu otsikoikin näyttävästi (ja erittäin hauskasti) jo perjantaina päivällä 8.2. kotisivuillaan otsikolla: "Suurpedot täyttivät Haapamäen Suojan".

Maaseudun Tulevaisuus kertoi myöhemmin perjantai-iltana tilaisuudestamme otsikolla:
"Maatalousministeriölle kovat moitteet Keuruun susi-illassa". Ja lisää juttua on luvassa maanantaina 11.2. painetussa MT:ssa.


Tilaisuus videoitiin harrastajan toimesta Haapamäen Suojan arkistoihin.

















Keski-Suomen riistaneuvoston pj. Leo Houhala esitteli tilaisuuden alussa suurpetoihin liittyvää lainsäädännöllistä taustaa sekä riistaneuvon tehtäviä. "Riistamiehet (ja -naiset) ovat parhaita riistanhoitajia", hän totesi. Ajelkaapa, että riistanhoitotyössä mukana olevat henkilöt tekevät yhteiskunnalle ilmaista työtä yhteensä 380 henkilötyövuoden edestä! Puhetta toisena illan asiantuntijana siivitti välillä hyvin huumoripitoisilla ja keskusteluun kannustavilla lausunnoillaan petoyhdysmies Jari Päivärinta.

POIMINTOJA ILLAN KESKUSTELUSTA:

Kipeät aiheet 
Ajankohtaiset tapahtumat, kuten suden surmaamat koirat, talviuniltaan heränneen karhun ampuminen ja suurpetojen jälkien näkyminen pihapiireissä, herättävät tänä päivänä keskustelua ja huolta haja-asutusalueilla. Erityisesti lemmikkien omistajat ja pienten lasten vanhemmat ovat huolissaan oman kodin ympäristön turvallisuudesta. Yksittäiset tapaukset nousevat otsikoihin, huhut lisääntyvät ja negatiivinen petokeskustelu saa siivet. 

Suurpetojen määrä on lisääntynyt hurjaa vauhtia Keski-Suomen alueella vuosien 2004-2011 välisenä aikana. Tämä todettiin petoyhdysmies Jari Päivärinnan esittelemiltä kalvoilta. Kartoille "täplin" havainnollistetut suurpetojen liikkeet värjäsivät Keuruunseudun kauttaaltaan. Ilveksiä on tällä hetkellä Keuruulla 10 pentuetta (koko Keski-Suomessa 70). Susilaumoja alueella on yksi ja yksin liikkuvia susia 2-3 kappaletta. Myös karhukanta on runsas. Tilannetta ei helpota muun muassa se, että esimerkiksi susia pitäisi eurodirektiivien mukaan olla Suomesssa 20-25 laumaa. Kun Suomen pinta-alasta rajataan pois Uusimaa (liikaa ihmisiä - ei voi olla susia) ja poronhoitoalue, niin mitä jää jäljelle? Pohjanmaan lakeuksista, "aakeesta ja laakeesta", sudet eivät kuulemma pidä. Mieluisaa elintilaa löytyy siis Keski-Suomesta: Suomenselän pohjukka onkin ihanteellista asuinaluetta pedoille.

Oikeanlainen tieto kantojen vahvuudesta on erittäin tärkeää. Illan aikana nousi esille, että tutkijaresurssit ovat tämän suhteen huonot.

















Aika miehekästä porukkaa. Mutta moni näistä iltaan osallistuneista on aviomies, isä, ukki, vaari, pappa.. Perheestään huolehtivia miehiä siis! P.S. Oli tilaisuudessa naisiakin.


Omankädenoikeus   
Suojellun eläimen tappaminen, omankädenoikeuden käyttö, ei ole oikea tapa toimia. Suurpetojakin koskevissa asioissa on edettävä lain mukaan, lupa on haettava asianmukaisesti ja varmistettava, että kaatokohde on ehdottomasti oikea. Väärän suden kaatamalla ihminen vain pahentaa ongelmaa. 

Koko susilauman hierarkia järkkyy, jos väärä susi poistetaan ongelmayksilönä. Tuuliajolla, ilman johtajaansa kulkevat laumanjäsenet, voivat käyttäytyä lajilleen epätyypillisesti ja hakeutua pihojen läheisyyteen. Kun alfauros häviää laumasta se altistaa muun lauman häiriökäyttäytymiselle. Mikä selittää alfauroksen "häviämisen"? 

Lakeja voidaan muuttaa ja lupakäytäntöjä nopeuttaa. Mitä jos lakimme olisi sellainen, että suurpeto olisi lainsuojaton tullessaan kotipihaan?

Ihminen - katso peiliin
Ihminen pohjustaa luontomatkailua ja valokuvausharrastustaan ruokkimalla suurpetoja. Onko ihmisen järjestämällä haaskapaikalla ruokaileva karhu upea näky? Karhuja ruokkimalla totutamme ne ihmisten hajuun. Karhuvanhemmat siirtävät perimässään tämän opitun tiedon jälkeläisilleen. Ja soppa on valmis. Petojen laiton ruokinta on moninkertaista, viisin- tai jopa kymmenkertaista, suhteessa lailliseen ruokintaan. (Laillista ruokintaa käytetään mm. petojen pannoitustilanteessa.) Metsistä kuulemma löytyy ajattelemattomien ihmisten omia "virityksiä": riistakameroita ja ruokintapisteitä. - Voi meitä!
 
Maaseutukiusaaminen
Maaseudulla asuvat ihmiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa kaupungeissa asuvien ihmisten kanssa. "Meillä ei tv ala piipata ja ruutuun tule hätäviestiä karhun liikkumisesta alueella", totesi Kaija. Meillä eivät nouse helikopterit ilmaan häätämään pihan läheisyyteen säännöllisesti palaavaa karhua. Jos suurpeto rikkoo karja-aidan ja eläimet pääsevät karkuun, kukaan ei korvaa pedon villitsemien karkulaisten kiinniottoon kulunutta työaikaa. Mehiläisiä ei voi kasvattaa ilman sähköaitaa, joka investointina nostaa hunajan hintaa. Ynnä muuta.

Riittävä tiedonsaanti pedoista, raportit ja tilastot, helpottaisivat maaseudun asukkaiden pelkotiloja. "Tiedettäisiin, että niitä on, mutta että ne eivät ole tehneet mitään".  Entä miten maaseudun ääni saataisiin paremmin kuuluviin ministeriössä? Voimme yhdessä tehdä kannanottoja, joissa allekirjoittajina ovat esimerkiksi kyläyhdistykset, erilaiset seurat tai vaikka koulujen vanhempainyhdistykset. Pelkkä puhuminen ei riitä, on laadittava kirjelmät ja kerrottava: mitä haluamme pedoille tehdä? Mitä haittaa niistä on? Mitä vahinkoja tai ongelmia ne ovat aiheuttaneet? Todetut pihahavainnot? Suoritetut ennaltaehkäisevät toimet? Ja niin edelleen.
 












Kiitos puhujille ja järjestäjille
Illan puheenjohtajana ja puheenvuorojen jakajana toimi Mauri Koskela Haapamäen kyläyhdistyksestä. Tilaisuudessa oli lisäksi mukana aikamoinen joukko Kylävoimaa-hankkeen ohjaus- ja projektiryhmäläisiä avustamassa järjestelyissä. Kiitos kaikille heille, asiantuntijoille sekä Riikalle! Lämmin kiitos myös Haapamäen Pallopojille tilojen vuokraamisesta!

Kiitos kuulijoille ja kysyjille!


Mielenkiintoista lisätietoa suurpetokannastamme löydät tästä linkistä:
http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/.


Teksti on mukaelma illan kulusta. Allekirjoittanut ei voi taata, ettei asiavirheitä löydy. Mutta jos joku paikalla ollut niitä löytää, voi laittaa palautetta/viestiä: kirsi.heiskanen@keuruu.fi.

Keskustelu jatkuu! 

Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä  

www.keuruunkylat.fi


 





maanantai 4. helmikuuta 2013

RIIKKA TULI PERÄKAMMARIIN

Olen Riikka Jokinen, Kylävoimaa-hankkeessa vastikään aloittanut harjoittelija. Kuulin hankkeen hyvästä tekemisen meiningistä ja tuoreena yhteiskuntatieteiden maisterina näin tilaisuuteni tulleen: Hyvällä meiningillä eteenpäin tähtäävä hanke on omiaan tuomaan minulle projektiosaamista ja kokemusta maaseudun kehittämistyöstä. Toisaalta tuoreena keuruulaisena saan hankkeessa kosketuspintaa uuteen asuinpaikkaani, maaseudun rauhassa yksin ihmetellessä kun ei Keuruu-tuntemus liiemmin kasva.
















Keuruulle olen muuttanut vajaa vuosi sitten. Avomieheni on maanviljelijänä Kivijärven kylällä ja sinne me yritämme rakentaa yhteistä elämäämme. Jyväskylän 20 neliön yksiön jälkeen asumisen väljyys ja ikkunasta avautuvat maalaismaisemat nousivat heti suureen arvoon! Mutta niin oli ihmettelemistä talven koittaessa, kun valaistujen lenkkipolkujen sijaan oven takana tuijotti synkkä pimeys...

Toivon mukaan minulla on myös annettavaa hankkeelle. Olen valmistunut kesällä yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta ja opinnoissani olen perehtynyt erityisesti maaseudun kehittämiseen niin opinnäytetöissä kuin sivuaineopinnossani. Toivoisin voivani tehdä työtä maaseudun ja laajemmin aluekehittämisen parissa vastedeskin. Ja samalla toivon, että Keuruun maaseutu on meille maalla asuville hyvä asuinpaikka jatkossakin!

Terveisin Riikka


Kirsiltä kommentti:
P.S. Jos ihmettelit vähän erikoista ja hauskaakin otsikkoa, se johtuu siitä että Kylävoimaa-toimisto sijaitsee Kehittämisyhtiö Keulinkin tiloissa käytävän päässä elikkä "peräkammarissa". Tervetuloa juttusille!

www.keuruunkylat.fi