Maaseudulla ja kylissä eletään murroksen aikaa monessa suhteessa, muttei kuitenkaan muutosta peläten. Ehkä tämä johtuu siitä, että ennenkin ovat asiat muuttuneet ja vaikkapa rajojen paikat vaihtuneet – vaan kylät ovat pysyneet. Mihinkä ne siirtyisivät? Eivät mihinkään. Kylille ei voi laittaa renkaita alle ja kuljettaa 100 kilometriä vaikka länteen. Kylät voivat lakata olemasta vasta, kun siellä ei asu enää ketään.
Kylä muodostuu ihmisistä. Kylä ei ole yhtä kuin koulu tai jokin muu rakennus. Aktiivisesti toimivat kyläyhdistykset tuovat virtaa omalle alueelleen. Yhdistysten toimijat järjestävät erilaisia tilaisuuksia, tapahtumia ja talkoita, ajatuksena saada ihmiset yhteen nauttimaan vaikka kauneimmista joululauluista, herkullisesta hirvikeitosta tai naputtamaan kylätalon kattoa kuntoon. Välillä osallistujia on enemmän, välillä vähemmän. Jos tapahtuma osuu hetkeen, jolloin televisiossa tanssitaan kuumaa rumbaa, voi osallistujamäärä romahtaa puoleen. Niin ei varmaankaan käynyt vielä muutama vuosikymmen sitten?
Kaunis luonto ja aktiiviset, toisistaan huolehtivat ihmiset takaavat viihtyvyyden kylällä. Yhteisöllisyyden lisäksi toimivat tietoliikenne- ja puhelinyhteydet, kunnossa oleva tiestö, turvallinen ja siisti ympäristö luovat edellytykset mukavammalle arjelle ja mahdollisuuden harjoittaa myös elinkeinoa. Meistä monella onkin haaveena elää, asua ja yrittää kylässä.
Huimaa vauhtia kehittyvä sähköinen maailma lähentää etäisyyksiä. Yhä useampi voi tehdä vaativaa suunnittelutyötä omassa työhuoneessa, jonka ikkunasta näkyy kaunis suomalainen luonto. Voimme pian olla valonnopeudella yhdistettynä muuhun maailmaan, sillä siihen nykyisellä tekniikalla on edellytykset. Maaseudustamme tuleekin kumpuamaan vielä paljon uudenlaista yrittäjyyttä, joka työllistää paikan päällä ja verkostojen avulla vaikka satojen tai tuhansien kilometrien päässä.
Ketkä lopulta kantavat vastuuta siitä, että kylät pysyvät elävinä? Ne kyläläiset, jotka tarttuvat toimeen, haluavat kehittää omaa kyläänsä, miettivät uusia palveluita ja tekevät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Ne kyläläiset, jotka näkevät muutoksessa mahdollisuuden, ovat avoimin mielin ottamassa vastaan uusia tapoja toimia ja hyödyntävät niitä palveluita ja tekniikoita, joita kehittyvä ympäristö tarjoaa.
”Täällä ihmisillä on vielä paljon toteuttamattomia ideoita”, kiteytti ajatuksensa eräs kyläläinen kyläillassa. Hänen kanssaan on helppo olla täysin samaa mieltä.
Kirsi, projektinvetäjä
.JPG)
Kotimaan talvi on pitkä ja pimeä. Muttei ollenkaan ankea. Siksi siitä kannattaakin nauttia ja ottaa kaikki irti. Voi poltella kauniita kynttilöitä ja loistaa hämärässä itsekin! Nimittäin heijastinliivi pitäisi olla käytössä niin kaikilla kyläläisillä kuin kaupunkilaisillakin.
Ajatus heijastinliivien lahjoittamisesta koululaisille sai alkunsa syksyn pimeillä, kun projektinvetäjä ohjausryhmineen pohti, mikä olisi hyvä keino lisätä alueella ihmisten turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Kylävoimaa-heijastinliivien hankkiminen osoittautui hyväksi ideaksi ja kohderyhmäkin - koululaiset, löytyi yhdessä tuumin.
Heijastinliivejä ovat lahjoittaneet mm. Riihon, Jukojärven, Koillis-Keuruun HAKA:n, Haapamäen ja Etelä-Keuruun kyläyhdistykset. Osa liiveistä on jo luovutettu, mutta viimeiset ojennetaan kantajilleen vielä kuluvalla viikolla. Tempauksessa uuden heijastinliivin sai peräti 170 pientä ja vähän isompaakin kulkijaa!
.JPG)
Hauska luovutushetki koettiin maanantaina 17.12. Pohjoislammen alakoululla, kun koululaiset saivat liivit ja poseerasivat ne päällään oman koulun portailla ja pihamaalla. Voi sitä "villiä melskettä, helinää helskettä.." ja olemisen riemua!
Kun lapsilla on hyvä mieli, niin on aikuisillakin. Ja päin vastoin.
Lämmin kiitos kaikille kyläyhdistyksille hienosta eleestä ja turvallista matkaa Kylävoimaa-heijastinliivien omistajille!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
Liekö meistä kukaan tavannut niin viisasta naista tai miestä, joka selviäisi aina yksin, tietäisi kaikesta kaiken ja tarpeettomastakin tarpeellisen? Juuri siitä syystä Kylävoimaakin on saanut tiistai-iltana ikioman asiantuntijaryhmän projektiin.
Ryhmä toimii projektinvetäjän tukena hankkeen toteuttamisessa; samalla jaetaan hyväksi todettuja käytäntöjä kylien välillä ja tiivistetään muutenkin kylien sekä ihmisten välistä yhteistoimintaa.
Ryhmään saapui edustajia eri puolilta Keuruuta: Koillis-Keuruulta, Etelä-Keuruulta, lännestä Karimon kylästä, pohjoisesta Liesjärveltä, Haapamäeltä, Riihosta ja Valkealahdelta. Kaupungin Ketvelniemestä saimme nuorten edustajaksi 15-vuotiaan Valtterin. Muutama henkilö on vielä tulossa ryhmään vahvistukseksi, mutta heistä lisää myöhemmin...
Kuvassa: Takana tuulettaa Katri Paananen vieressään Mauri Koskela ja Seppo Harjula. Vasemmalta Liisa Vesterinen, Kaarina Koski ja Riitta Pellinen. Edessä Raija Koskela-Drischenko ja Valtteri Tastula.
Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, joko esillä tai piilossa. Siksi ensimmäisen kokoontumisen alussa kuka-minä-olen-ja-mistä esittelyn jälkeen jokainen ryhmäläinen kertoi omasta osaamisestaan tai vahvuusalueestaan. Nyt voi vain arvailla mikä vahvuusalue kuuluu kenellekin: videointitaito, kamerankäyttö, liikunta-alan osaaja, metsäosaaja, hyvä manipuloija, suurten kehysten suunnittelija, sujuva kirjoittaja, Googlen ilmaisohjelmien tuntija, talousosaaja, näprääjä, somistaja, luonnontuntija, metsäasiantuntija, visuaalinen väri-ihminen, kielipoliisi, kieltentaitaja ja verkostojen luoja. Ajatelkaas mikä määrä osaamista - yhdessä ryhmässä! Näitä kaikkia taitoja tarvitaan ja työskentelyn edistyessä voi olla varma, että esille nousee vielä paljon muutakin.
Illan aikana sovittiin, että kokoonnutaan kerran kuukaudessa eri kylissä. Näin tutustutaan samalla omaan kotikuntaan ja päästään käymään paikoissa, joissa ei ole ennen käyty. Vaikka "nurkilla" olisi asuttu koko ikä... Sellaista se on - itse kullakin! Tammikuun tapaamisessa projektiryhmä pureutuu parhaillaan käynnissä olevan Kyläkyselyn antiin, johon nyt joulukuun puolivälissä on tullut vastauksia jo lähes 200. Seuraavissa kokoontumisissa käydään läpi mm. opintomatkakohteita keväälle, kylien kotisivujen tulevaa sisältöä ja kyläsuunnitelmien tekemistä, kylien talkookohteita ynnä muuta. Kylätoiminnan aktivoinnin keinot, viestinnän kehittäminen ja toisten kylien hyvistä käytännöistä oppiminen kulkevat keskustelussa mukana jokaisessa kohtaamisessa.
Projektiryhmän ensimmäiseksi tehtäväksi jäi tapaamisen jälkeen selvittää kunkin kylän ensi vuoden tapahtumat, mitä on tulossa ja milloin. Tapahtumat kootaan yhteen ja tämän pohjalta voidaan suunnitella paremmin mahdollisia yhteisiä tapahtumia ja Kylävoimaa-hankkeen hyödyntämistä tapahtumien yhteydessä. Tästä on hyvä jatkaa tammikuussa!
Kylissä ja yhteistyössä on voimaa!
terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
Kylissä ON VOIMAA - sen olen aistinut vahvasti vieraillessani syksyn aikana yhdeksässä Keuruun kylässä. Kyläyhdistysten väen kanssa rupatellessa en ole tuntenut itseäni kertaakaan ulkopuoliseksi, päinvastoin. Niin rento ja lämmin tunnelma on ollut näissä yhteisissä kylätapaamisissa, eikä pelkkää hiljaisuutta ole kuunneltu, vaikka siinäkin joskus on puolensa. Puheensorina on täyttänyt tilan välillä niin, että luulisi ettemme olekaan kylmässä ja mukamas jäyhässä pohjolassa, vaan kuumassa etelässä!
Kyläkierros alkoi syyskuun lopulla Riihosta, Kännikota nimisestä paikasta. Kännikodan jälkeen suuntasin Etelä-Keuruulle, tällä kertaa istahdin koulun penkille Pohjoislahden ala-asteelle. Seuraavaksi olin Koillis-Keuruun HAKAn vieraana paikallisen talon tuvassa. Jukojärvellä vietettiin ilta kylätalo Veikkolassa ja Haapamäellä Cafe Raijassa. Liesjärven entisen kyläkoulun luokassa kokoonnuttiin marraskuun puolivälissä, Karimon Karansalmen kylätalolla marras-joulukuun vaihteen tuntumassa ja Valkealahden Pilkkakodassa kuun viimeinen päivä. Pihlajavedelläkin tuli vierailtua pari viikkoa sitten. Aikamoinen kyläkierros siis!
Koska Keuruun alue on minulle uusi tuttavuus, olen voinut lähestyä kaikkia kyliä aistit avoinna, silimät ja suu auki, korvat höröllä - kysellen ja ihmetellen. Välillä olisi tarvittu parempaa suuntavaistoakin, mutta aina on löydetty kohteeseen..
Mitä kylille kuuluu tänään?
Vaikka kylät ovat omalaatuisia, persoonallisia, yksilöllisiä ja monin tavoin erilaisia, löytyy paljon yhtymäkohtiakin. Asiat joita arvostetaan ja asiat joissa nähdään kehittämisenkohteita, ovat hyvin samanlaisia.
Katsopa vaikka näitä eri puolilta Keuruuta kerättyjä kyläläisten vastauksia kysymykseen "Parasta omalla kylällä on?":
- Sijainti keskellä Suomea
- Hyvät naapurit
- Iloista ja yhteistyökykyistä väkeä
- Ammatti sitoo maahan
- Kaunis kylä, kaunis luonto - ei kaukana mistään
- Koulun tulevaisuus näyttää hyvältä
- Ikärakenne nuorenemaan päin
- Järviluonto
- Vaihteleva luonto
- Monipuoliset harrastusmahdollisuudet
- Virkeä kyläyhteisö
- Ihmisillä on täällä vielä paljon toteuttamattomia ideoita
- Julkinen liikenne toimii hyvin erityisesti talvisin
- Asioimisliikenne on hyvä juttu mm. vanhuksille
- Ison Kirjan ja kyläläisten yhteistyö
- Kyläläisten ammattijakauma on hyvä
- Yritystoiminta
- Naapurit - apua saa tarvittaessa yöllä ja päivällä
- Soitellaan ja kysytään kuulumisia
- Keuruun keskusta ei ole kaukana
- Kukaan ei häiritse
- Mukavat yhteiset retket
- Luonto, paljon järviä ja lampia
- Talkoo- ja yhteishenki
- Vahva perinne talkoissa jo monessa polvessa. Uudetkin asukkaan ihan kivasti mukana
- Uudet asukkaat otetaan mukaan toimintaan
- Grillikatos ja kesäpihvit
- Kaavoituksen läpimeno
- Kylällä on eri ikäisiä asukkaita, vanhoja ja nuoria
- Ympäröivä luonto ja järvet
- Historia, jossa tulevaisuutta mukana
- Tunnetaan kaikki toisemme
- Keskeinen paikka, lyhyt matka joka puolelle
- Ihmiset ovat välittömiä
- Aseman seutu
- Puhdas ilma ja luonto
- Hyvät marjamaat
- Hyvät kalastusvedet
- Koti
- Maaseudun rauha
- Kotiseutu ja lapsuudenmaisema, kun kerran on paluumuuttaja
- Juuret ovat täällä
- Miehet
- Useat järvet
- Lammet ja joet
- Sielunmaisema; täällä voisi asua vaikka kirjailijoita ja runoilijoita
- Omatoimisuus, ollaan kaukana kirkonkylästä, mutta tullaan toimeen omillaan
- Hiljaisuus, talvella on todella hiljaista
- Maahenki, olemme maanviljelyskylä, karjatilat ovat jo kadonneet muualta
- Liikuntaa ja urheilua harrastetaan
- Kädentaitoja vaalittu, kylällä hyviä rakentajia ja puuseppiä
- Luontokohteet: natura, luonnonsuojelualue
- Syrjäinen sijainti, tänne ei eksy kukaan, kaikki menee ohi
- Parhaat kalastuskosket
- Eniten karhuja ja muita petoeläimiä
Kylävierailuilla vakavampienkin keskustelunaiheiden keskellä on saatettu nauraa makeasti. Huumori auttaa jaksamaan, mutta sitten on asioita, joiden takia takahampaat väkisinkin alkavat aika ajoin narskua..
Tässä seuraavaksi luettelo, jossa löytyy ei-niin-positiivista sanottavaa oman kylän alueelta:
- Liittymät eivät voimi
- Rapistuvat rakennukset
- Nettiyhteydet tökkii
- Puheluiden kuuluvuus huonoa - välillä ok, välillä ei
- Roskaaminen
- Lapsiperheitä voisi olla enemmän, ei ole leikkikavereita
- Normaaleissa puheluissakin ongelmana pätkiminen
- Vesistöjen tilanne paikoin "helevetin huono"
- Kaikilla ei mokkulat pelaa
- TV-kanavat näkyy, jos on kunnon antenni
- Laittomat "jäteasemat"
- Kyläkoulun tilanne pohdituttaa
- Mökkiläiset jättävät Molokkien viereen kotitalousjätteet
- Keräyspisteiden tyhjennysväli on liian harva
- Jotkut asukkaat eivät huolehdi oman tonttinsa siisteydestä, vaan sillä voidaan säilyttää romuläjiä ja autonröttelöitä
- Osassa paikoista yhteydet toimii surkeasti ja ovat joskus kokonaan poikki
- Tienvarsilla rehottavat lupiinit
- Sivutiet aurataan auki talvisin vasta illalla
- Liikenneyhteydet
- Paperinkeräyslaatikko on aina täynnä
- Nimismiehen kiharat ja montut tiessä
- Yrittäjät tarvitsevat toimivia tietoliikenneyhteyksiä, jotka ajoittain poikki kokonaan
- Puhelinyhteydet ovat heikentyneet vuosien varrella
- Petotilanne - mutta ei kai ne karhut naisia syö
- Turvetuotannon pilaamat vedet
- Liian paljon tietä tehty liian lyhyelle matkalle, asvaltti mennyt haitarille
Listoja on mukava vertailla siksi, että toinen on selvästi pidempi kuin toinen! Kylävoimaa -projektin tarkoitus on nostaa esille kylien omia vahvuuksia sekä löytää lääkkeet kehittämisenkohteisiin. Lisäksi asioiden hoitamiseksi tarvitaan "liimaa" tai pitäisikö sanoa "välittäjäainetta" eli hyvää viestintää, että kaikki tiedämme missä mennään, mitä tehdään ja minkälaisessa aikataulussa.
Ensi viikolla kokoontuu ensimmäisen kerran projektiryhmämme, jonne on saatu hyvä määrä asiantuntijoita, toisin sanoen kyläläisiä eri puolilta Keuruuta. Ryhmä toimii projektinvetäjän apuna projektin toteuttamisessa.
Jos sinulla on ideoita ja ajatuksia kylien kehittämiseen, ole rohkeasti yhteydessä minuun: kirsi.heiskanen(at)keuruu.fi. Yksikään ehdotus ei ole väärä tai huono!
Terveisin
Kirsi, projektinvetäjä
.JPG)
.JPG)
.JPG)
